Kehollisuus on trendi, jota sovelletaan nykypäivänä monella eri alalla. Työnohjauksessa kehollisuus tuo ihmiset samalle tasolle ja luo dialogisuudelle uusia mahdollisuuksia. Keho on rehellinen suhteessa itseen ja ympäröiviin olosuhteisiin. Se on tässä ja nyt.

Ihmisen kehollinen toimijuus vahvistuu, kun hän pohtii, miten asettuu suhteessa tilaan ja toisiin ja miten eri tavoin omaan oloon voi kehollisella työskentelyllä vaikuttaa.

Ihminen on kognitiivis-emotiivis-sensomotorinen systeemi. Kehollisessa työnohjauksessa käsiteltäviä asioita työstetään kaikilla osa-alueilla samanaikaisesti, jolloin ne myös integroituvat tehokkaammin. Ajatusten, tunteiden ja vuorovaikutustilanteiden aistiminen lisää läsnäolon kykyä.

Ihmisen kehollinen toimijuus vahvistuu, kun hän pohtii, miten asettuu suhteessa tilaan ja toisiin ja miten eri tavoin omaan oloon voi kehollisella työskentelyllä vaikuttaa. Hän oppii lisäksi uusia tapoja kokea yhteyttä ja olla dialogissa toisten kanssa.

– Kutsun aina vastuun äärelle ja kehotan ihmisiä tekemään havaintoja kehollisista tuntemuksistaan, pohtimaan, mitkä asiat palauttavat ja tuovat voimia, ja jakamaan kokemuksia työtovereiden kanssa. Apua saa tarvita ja pyytää, perhe- ja pariterapian kouluttajapsykoterapeutti, työnohjaaja ja tanssi-liiketerapeutti Tanja Pihlaja pohtii.

Kehollisuus käytännössä

Työnohjauksessa toimitaan aina organisaation kulttuurin sisällä. Kehollisella työtavalla voidaan pyrkiä työstämään asioita, joihin johtamisen keinoilla ei pystytä vaikuttamaan. 

Kehollisuuden mukaan tuominen ei voi kuitenkaan olla itse tarkoitus. On ensinnäkin puhuttava samaa kieltä. Työnohjaajan täytyy tiedostaa, miten työyhteisö kehollisuuden kokee ja miten siihen on hyvä lähteä tutustumaan. Lisäksi on avattava ymmärrystä kehon viisaudesta ja roolista liittymiseen, palautumiseen ja itsesäätelyyn. Kaikki menetelmät eivät sovi kaikille. 

– Työnohjauksessa ensimmäinen fokus on se, mikä on yhteisön tai yksilön tavoite. Miksi omaa osaamista tilataan työyhteisöön? Minkälaisia menetelmiä käytetään? traumapsykoterapeutti, työnohjaaja ja tanssi-liiketerapeutti Reetta Jokinen toteaa. – Käsiteltävien asioiden tulee olla sovellettavissa arkeen, jolloin ne vaikuttavat myös työnohjausten välillä. Ihmiset alkavat vähitellen ottaa itse vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.

Uskon ainoastaan mukavuusalueeseen. Epämukavuusalueella ihmisellä on liian virittynyt olo.

– Hedelmällisimpiä johtoryhmän työnohjauksia olen pitänyt My Little Poneilla. Yksinkertaiseenkin keholliseen tekemiseen liittyy todella paljon informaatiota. Toiminnallisuutta, kehollisuutta ja symboleja voi käyttää rajattomasti, Jokinen tähdentää. – Jos menetelmä lähtee resonoimaan, siihen kannattaa luottaa, Pihlaja lisää.

Haasteena on se, että työnohjaaja voi lähteä tulkitsemaan tilanteita sitä kautta, mitä itsessään havaitsee. Siksi on tärkeää työskennellä sen kanssa, mikä on itseä ja mikä toista henkilöä. Työnohjaaja ei voi lähteä tulkitsemaan toisen ihmisen oloa tai kehollista asiaa.

Uskomuksia, vastahakoisuutta ja haastavia tilanteita

– Olen kohdannut vastahakoisuutta luovuuteen, tanssiin ja leikkiin. Sanat synnyttävät merkityksiä, ja ihmisten oma kokemushistoria vaikuttaa tapaan liittyä yhteiseen tekemiseen, Pihlaja kertoo. – Ohjaajan on hyvä tarjota uskomuksille toisenlaisia kokemuksia ja luoda luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri, joka rohkaisee kokeilemaan uutta. Kaiken voi tehdä itselle sopivalla tavalla. 

– Jos työskentely aiheuttaa hankaluutta, sen täytyy olla psyykkisesti ja fyysisesti turvallista. Uskon ainoastaan mukavuusalueeseen. Epämukavuusalueella ihmisellä on liian virittynyt olo, Jokinen toteaa.

Haastavat tilanteet kannattaa alkajaisiksi sanoittaa, jos työnohjaaja kokee kyseisessä tilanteessa luottamusta. Jos johtajilla esimerkiksi on tilanteessa korkeampi vireystila kuin alaisilla ja alaiset yrittävät virittäytyä samalle tasolle johtajan kanssa ja lamaantuvat, asia on hyvä ottaa puheeksi. Kehollisuuden näkökulmasta tässä tilanteessa voidaan puhua erirytmisyydestä. Sitä voi lähteä konkreettisesti tutkimaan (ks. harjoitus 1).

Somaattiset resurssit hyötykäyttöön

Työnohjaukselliset prosessit ovat yleensä pitkiä, ja somaattisten resurssien mukaan ujuttaminen tapahtuu vähitellen. Ne ovat läsnä välillä kevyemmin ja välillä vahvemmin (ks. harjoitus 2).

Avaamisen ja sulkemisen tematiikka on aina läsnä. Työnohjaajan on pohdittava, mitä asioita kannattaa avata ja missä vaiheessa. Tärkeää on myös miettiä, miten käsitellyt asiat voidaan sulkea turvallisella ja rakentavalla tavalla. 

– Kun joku puhuu työhön liittyvästä keissistä, on hyvä havainnoida, millä tavalla kuulijat reagoivat kognitiivisesti, tunnetasolla ja kehollisesti. Saamme koko porukan reflektiivisen kapasiteetin käyttöön samalla kertaa, Jokinen kertoo.

Saamme koko porukan reflektiivisen kapasiteetin käyttöön samalla kertaa.

Harjoitus 1: Rytmi yhteisössä ja minussa

Lähde kävelemään tilassa. Kävele niin, että koet liittyväsi muiden rytmiin. Mieti kävellessäsi, joudutko luopumaan omasta olostasi vai pystytkö pysymään kontaktissa omaan itseesi? Pyri seuraavaksi kävelemään niin, että liityt ainoastaan omaan rytmiisi. Voit välillä myös seisahtua. Pyri sitten kävelemään ja liittymään tavalla, joka tällä hetkellä tuntuu sinusta itsestäsi hyvältä.

Saman harjoituksen voi tehdä sisääntulolla ovesta. Mitä ryhmässä tapahtuu, kun tullaan sisään eri liikelaaduilla (nopeasti, hitaasti, hillitysti, koko kehoa liikuttaen jne.). Mitä tästä voi havaita? Mitä omat suojautumisreaktiot tarkoittavat? Minkälaisissa tilanteissa hyökkäysreaktiot aktivoituvat?

Harjoitus 2: Somaattiset resurssit

1. HENGITYS: Tule tietoiseksi hengityksestä. Havainnoi jalkapohjat. Missä huomaat hengityksen? Tuntuuko se vatsassa, rintakehässä, kyljissä, selässä? Voit kiinnittää huomiota siihen, miten hengitys liikuttaa kehoa. 
2. JUURRUTUS: Huomaa jalkapohjat alustaa vasten. Kuinka tunnet maan. Kuinka keho laskeutuu painovoiman kannateltavaksi? Miten luut asettuvat? Missä huomaat luut suhteessa painovoimaan? Miten luinen ranka asettuu tuolille suhteessa maahan? Voit vähän painaa jalkoja alustaa vasten. Miten lantionpohja asettuu ja laskeutuu? Rentouta sitä pienellä hytkytysliikkeellä.
3. VERTIKAALILINJA: Heiluttele painoa sivulta toiselle. Aseta itsesi maan ja taivaan välille. Miten lantio, rintakehä ja pää ovat toistensa päällä, niin että koet olevasi kannateltu ja mahdollisimman rento? Olet hengittävästi auki, vaikka kannattelet itseäsi.
4. KEHON KESKUSTA: Havainnoi selkärankaa ja liikuttele sitä. Miten kehon keskusta voisi rentoutua?
5. Skannaa kehosi. Huomaatko jotakin poikkeavaa tai jonkun liikkeen? Voit vastata kehon pyyntöön.

Kirjoittaja: Taija Kuula, FM, tanssi-liiketerapeutti, tanssinopettaja ja toiminnanohjaaja.

Teksti pohjautuu Suomen Tanssiterapiayhdistyksen Kehollinen työnohjaus -webinaariin, joka järjestettiin 23.4.2022. Luennoitsijoina toimivat traumapsykoterapeutti, työnohjaaja ja tanssi-liiketerapeutti Reetta Jokinen sekä perhe- ja pariterapian kouluttajapsykoterapeutti, työnohjaaja, tanssi-liiketerapeutti Tanja Pihlaja. Keskustelun vetäjänä toimi työnohjaaja ja tanssi-liiketerapeutti Asta Lehtimäki.