Kirjoitus valottaa tanssi-liiketerapeuttisia ryhmiä , jotka pohjautuvat Suomen Tanssiterapiayhdistyksen keväällä 2021 ammattijäsenilleen tarjoamaan ”Tanssi-liiketerapiainterventio masennuksen hoidossa” -täydennyskoulutukseen. Kirjoituksen ensimmäinen osa julkaistiin 5.4.2024.

”Räntää vaakatasossa” – harjoituksia ja haasteita

Vaikka ryhmäytyminen tapahtuisikin ihan mukavasti, tuntuu vuorovaikutteinen liike olevan ryhmille haastavaa. Otimme alkukerroille enemmän psykoedukatiivisia, kehosuhdetta konkretisoivia harjoituksia, mistä seurasi myös pettymystä niissä ryhmäläisissä, jotka nimenomaan kaipasivat voimakasta kontaktia ja vuorovaikutusta aktivoivia harjoituksia. Kiitimme kun pettymystä sanoitettiin. Harjoittelimme yhdessä, miten havainnoidaan, rohkaistaan ja rajataan itseä, miten voi ottaa omaa tilaa ja lopulta, miten voi ottaa varovasti kontaktia ja sitten taas etäisyyttä, kun oma sietokyky alkaa ylittyä. Turvapaikkatyöskentelyllä oli suuri merkitys ryhmäläisten voinnille ja siihen käytimme reilusti aikaa. Turvapaikassa myös otimme käyttöön kuvan tekemisen, ja siitä nousevat assosiaatiot saivat esiin syvempää jakamista ryhmässä.

Haastavien harjoitusten lisäksi annoimme hemmottelua ja suosikiksi valikoitui Bartenieff-tyylinen liike ja erityisesti selällään hytkyttely. Yksi odottamaton pulma ryhmäprosessissa oli Vesikasvi-harjoituksen toteuttaminen, koska joillekin ryhmäläisille vesimielikuvat olivat ahdistavia. Tästä selvittiin vaihtamalla sanoituksia esimerkiksi pilvimeressä kellumiseen.

Rajaavien liikkeiden harjoittelu piirissä herätti tunteita ja hyvää keskustelua. Osallistujilla oli tuskallisia kokemuksia siitä, miten rajojen asettamista ei ollut kunnioitettu lähipiirissä. Yksi ryhmäläinen kuvaili kokevansa ”takaraivopaniikkia”, koska hän oivalsi miten voimakkaassa ristiriidassa ryhmässä koetut asiat olivat hänen arkisiin kokemuksiinsa verrattuna. Vahvistimme turvallisuutta lisäämällä sellaisia harjoituksia, joissa tunsi oman voimansa.

”Sisäinen lapsi kaipaa leikkikaveria” – ryhmien antia

Joillakin neljästä ryhmäprosessista pääsimme liikelaatuharjoituksissa monimutkaisempiin 6 basic actions -harjoitukseen, Elementit -harjoitukseen ja Tunne + liike -harjoituksiin. Tämä oli nautinnollista ohjailla ja havainnoida. Ruma kuva ja kaunis kuva -prosessi oli joillekin erittäin vastenmielinen. Kaikissa neljässä ryhmäprosessissa 5 keinoa kohdata ongelma -harjoitus oli antoisa ja oivalluttava kerta. Myös luontotehtävä Maisema minussa oli erittäin antoisaa.

Ryhmien anniksi nimettiin: sosiaalista toimintaa ja rytmiä arkeen, epämukavaksi koetun näkyvillä olon helpottumista, hyviä kokemuksia, kehotietoisuutta ja siihen palaamista, itseyden kokemuksia, iloa, vireyttä, lupaa rajojen asettamiselle, mukavuusalueen kasvua, yhteyden kokemista, häpeän ja huonommuuden tunteen vähenemistä, oman tilan ja omien tarpeet valitsemista ja sitä, että liike helpottaa.

Terapeuttina tanssi-liiketerapiaryhmässä

Muutaman tanssi-liiketerapeuttisen ryhmäintervention pohjalta voin todeta joitain havaintoja prosessien samankaltaisuuksista ja eroavaisuuksista. Ensiksi, aina kuunnella omaa intuitiota haastatteluprosessissa. Vaikka kaikki haastateltavat olisi mukavinta ottaa ryhmään, tietynlaiset dynamiikat olisi syytä oppia ennakoimaan. Tanssi-liiketerapeutilla on velvollisuus kuljettaa ryhmää turvallisesti myös epämukavuusalueelle ja haastattelussa on osallistujien ilmaistava sitoutuneisuus prosessiin ja kyky työstää vain ja ainoastaan omia pulmiaan. On kuitenkin oikeasti mahdotonta tietää etukäteen, mikä on ryhmän paras kokoonpano. Luova terapeutti pystyy aika moneen ryhmädynamiikan ongelmaan myös reagoimaan ja kääntämään sen terapeuttisen prosessin hedelmäksi.

Epämukavuus, haluttomuus ja konfliktiherkkyys ovat varmasti kaikille interventioiden ohjaamisessa hankalimpia sietää ja tuskin kenenkään tanssi-liiketerapeutin lempiherkkua. Toisaalta vain kohtaamalla näitä epämukavuusalueita ryhmäläiset pääsivät turvallisesti kasvattamaan luottamusta keho-mieliinsä. Koska ryhmissäni oli useita traumataustaisia henkilöitä, piti harjoitusten sanoitus sovittaa sietokyvyn sisälle. Somaattisiin resursseihin turvautumisen oppimiseen ei kaikilla ryhmäläisillä ollut riittävästi aikaa. Taideterapeuttisessa ryhmässä konstit ovat onneksi monet ja siinä missä yhden turvasatama oli vilttiin kääriytyminen, sai toinen lohtua prosessivihkoon kirjoittamisesta aivan yhtä lailla kuin muut vaikkapa mielihyväliikkeistään.

Suosittelen lämpimästi tanssi-liiketerapiaryhmää masennuksesta ja työuupumusoireista kärsiville. Kysyin tätä artikkelia varten aiempien ryhmäläisten kokemuksia jälkikäteen. Tanssi-liiketerapia sopii interventioksi nimenomaan siksi, että kaikki ryhmäläiset nimesivät olevansa ensimäistä kertaa tilanteessa, jossa on lupa, tila ja turva tutkia omaa kehollisuutta, säätelykykyä ja vuorovaikutusta, sekä niistä seuraavia havaintoja turvassa. Musiikki ja luovuus olivat monille jo valmiiksi tuttu voimavara, keho vieraampi. Ryhmään osallistujat jakoivat sen positiivisen kokemuksen, että kynnys hoitavaan, ei-suorittavaan liikkumiseen madaltui, myötätunto itseä kohtaan kasvoi, rajaamista tuli harjoiteltua ja otettua käyttöön sen verran kuin olosuhteet sallivat. Osalla ryhmän isoin oppi oli tunnistaa kuormitustekijät itsessään ja kehossaan, jolloin he löysivät tavan levätä niin, että se on oikeasti virkistävää.

Toivon todella, että Suomi uskaltaisi seurata mallia ulkomailta ja sisällyttää masennuksen hoidon Käypä hoito -suosituksiin tanssi-liiketerapiaryhmät. Näin saisimme nopeasti kymmenittäin masennusta sairastavia ihmisiä kustannustehokkaaseen ryhmäterapiaan.

Asta Lehtimäki, tanssi-liiketerapeutti, TRE-ohjaaja, työnohjaaja
Tampereen NNKY ry.
Oikoluku ja tuki taustalla: Raija Jaakkola

Alkuperäisestä tiivisti Saara Soikkeli