5.4.2024

Kun masentuneet pisti tanssiksi
Osa 1

Suomen Tanssiterapiayhdistys tarjosi ammattijäsenilleen keväällä 2021 antoisan
”Tanssi-liiketerapiainterventio masennuksen hoidossa” -täydennyskoulutuksen.
Kokosin syksyllä 2021 tanssi-liiketerapeuttisen ryhmän Tampereen NNKY:lle
paikallisen ev.lut. seurakunnan diakoniatyöntekijöiden avulla. Apuohjaajaksi lähti
tanssi-liiketerapiaopiskelija, psykofyysisen fysioterapia-alan pioneeri Raija Jaakkola.
Ryhmäläisiä valikoitui haastatteluista seitsemän. Ryhmä tapasi syyskuusta
marraskuuhun kaksi kertaa viikossa. Ihme kyllä saimme toteutettua koko
suunnitellun 20 kerran intervention, huolimatta virustaudin uhasta ja
työskentelytilan vesivahingosta.

Olemme Raijan kanssa ohjanneet neljä tanssi-liiketerapeuttista ryhmäinterventiota,
joista viimeisimmän keväällä 2023. Ensimmäiset kaksi ryhmää tapasivat kaksi kertaa
viikossa 75 minuuttia ja seuraavat kaksi kerran viikossa 90 minuuttia. Kaikkien
ryhmien osallistujat olivat naisia. Viimeisin ryhmistä oli kohdennettu erityisesti
työuupumuksen kanssa kamppaileville ja tällainen ryhmä on käynnissä jälleen
keväällä 2024.

Tässä siis pieni kurkistus tanssi-liiketerapeuttiseen masennusinterventioryhmään ja
sen erilaisiin vaiheisiin.

Ennen ryhmää  

Alkuhaastattelut on ollut sujuvaa pitää monipuolisen Kehonkuvakyselyn (BIA)
pohjalta. Aiemmat kokemukset kehollisesta työskentelystä vaihtelivat
haastateltavilla paljon. Joillakin kehollisuus oli keskeistä ja jopa rajatonta, toisille
täysin vierasta.

Pidimme hyvänä ajatuksena keskustella jo haastattelussa rehellisesti niistä ilmiöitä,
jotka saattaisivat johtaa keskeyttämiseen. Haastattelut olivat jännittäviä ja toisaalta
riemastuttavia, havainnoimme erilaisia asioita sekä keskusteluissa, haastateltavien
olemuksessa ja ennen kaikkea itsessämme ja vireystiloissamme. Emme aina
havainneet samoja asioita haastateltavista, mitä oli ryhmän aikana ja ryhmien
jälkeen mielenkiintoista reflektoida. Toisaalta tunnistimme itsessämme ja ryhmissä
ilmiöitä, joita opimme luotsaamaan yrityksen ja erehdyksen kautta.

Ryhmäprosessi alkaa

Koska masennusoireisilla vaikuttaa yleisesti olevan myös ahdistuksen kokemuksia,
olimme jo haastattelussa pohtineet yhdessä haastateltavien kanssa erilaisia tapoja
helpottaa ryhmään tulemista ja siellä viihtymistä. Kaikille oli annettu ohje pitää
mukana prosessivihkoa ja ryhmäläisille oli asetettu valmiit paikat saliin, tarjolle
hypisteltäviä stressipalloja, ohjeet kirjallisina ja lupa tulla siinä tunnetilassa missä on.
Jokaisen tapaamisen lopuksi tehtiin nk. jarruttavat liikkeet (4 Breaks). Tässä ja
tapaamisten muun sisällön suhteen seurasimme Tanssi-liiketerapiainterventio
masennuksen hoidossa -työkirjaa. Ryhmäprosessin kuluessa teimme joitain joustoja
suunnitelmiin ja lisäksi sekaan valikoitui kehosuhdetta parantavia, strukturoituja
harjoituksia meidän omista kliinisistä kokemuksistamme.

Ensimmäinen ryhmämme kokoontui 14.9.2024 ensimmäistä kertaa ja jännitys väreili
salissa erittäin käsin kosketeltavasti. Leukoja nojasi rintakehään tai törötti
uhmakkaasti ja kädet hypistelivät annettuja stressipalloja tai tyynyn kulmaa.
Esittäydyimme ja kävimme läpi ryhmän yhteiset säännöt, joita saattoi seurata
paperiltakin. Ohjasimme aika aktiivisesti alkupään tapaamisten keskusteluita, jolloin
kykenimme luontevasti myös rajaamaan vuolaita tai kuohuttavia puheenvuoroja
sekä rohkaisemaan itseilmaisua heillä, joilla oli sen kanssa haasteita.

Kokoontumiset alkoivat pienen alkukierroksen jälkeen lempeänä kehollisesti. Alkuun
ohjasimme strukturoitua kehoon asettumiseen harjoituksia. Apuvälineinä käytimme
kuvakortteja, kankaita ja huiveja, sekä myöhemmin keppejä, naruja ja painavia sekä
kevyitä esineitä. Ryhmän keskivaiheilla luontotehtävässä hyödynnettiin luonnon
antia. Viimeisille tapaamisille Raija toi rajaamisharjoituksiin avuksi maalarinteloja ja
itse ompelemiaan hiekkatyynyjä, joita saattoi turvallisesti hoivata itseä ja toistakin.  
Tavoitteikseen ensimmäiset ryhmäläiset nimesivät yhteyden, vapautumisen, ilon
kokemisen ja jännityksen vähenemisen. Seuraavissa ryhmissä nousivat hyvin
samankaltaiset tavoitteet. Monille kokemus vapaudesta omassa kehossa oli
keskeinen. Yksi ryhmäläinen havaitsi ja sanoitti hauskasti sisäisen lapsen heräävän
tapaamisissa. Kaikkien masennusryhmien tapaamisten alkupuoliskolla näkyi myös
todellisuus; vaihteleva, väsynyt vointi, ahdistunut, levoton ja raskas olo. Rauhallinen
ja lempeän hyväksyvä ohjaus, sekä joustavasti ryhmän vireystilaan vaikuttavat
sisällöt koettiin kuitenkin hyviksi ja ryhmään tulo palkitsevaksi. Iloitsimme yhdessä,
kun kerran eräs univaikeuksista kärsivä osallistuja kuvaili päässeensä tapaamisen
aikana väsymyskuplastaan pois.

Osa 2 julkaistaan noin kuukauden päästä

Kirjoittaja Asta Lehtimäki, tanssi-liiketerapeutti, TRE-ohjaaja, työnohjaaja
Tampereen NNKY ry
Kirjoituksen oikoluku ja taustatuki Raija Jaakkola,

Alkuperäisestä tekstistä tiivisti Saara Soikkeli

18.1.2024

Terveiset Tanssi-liiketerapian kansainvälisestä Symposiumista Helsingistä

Lokakuussa, 6.-7.10.2023 pidimme Helsingissä kansainvälisen tanssi-
liiketerapiasymposiumin Euroopan Tanssiterapiayhdistyksen (EADMT) yleiskokouksen
yhteydessä. Symposiumin teemana oli, kuinka yhteys ja suhde ympäristöön muovaa kehoa,
kehollisuutta ja mieltä: “The ways the relatedness with the environment shapes the body,
embodiment and mind”.

Tapahtuman järjestäminen vaati intensiivistä työtä Suomen Tanssiterapiayhdistyksen
järjestelytyöryhmältä. Olimme tosi ilahtuneita, kun sitten saimme tyytyväistä palautetta
tapahtumaan osallistuneilta tanssi-liiketerapeuteilta. Osallistujia oli kaikkiaan 21 eri maasta.
Tanssi-liiketerapeutit kokivat symposiumin innostavana, ammattimaisena ja lämpimänä.
Työpajoista ja yhteistä ajasta osallistujat saivat kokemuksia yhteydestä, maadoittumisesta,
kasvusta ja aistivuudesta.

Kehollisen työskentelyn äärellä yhdessä toimiminen syvensi oivalluksia. Oli virkistävää tutkia
kollegojen kanssa yhdessä työpajojen teemoja. Työpajoissa käsiteltiin sitä, kuinka
tarjoamme tanssi-liiketerapian keinoin sellaisia toimintaympäristöjä, että ne tukevat meidän
asiakkaitamme: vanhuksia, masennukseen tai psykoosiin sairastuneita henkilöitä, kivun
kanssa eläviä, kehityksellisistä ongelmista kärsiviä lapsia tai aikuisia, jotka luovivat
työyhteisöjen haasteissa. Tanssi-liiketerapian ytimessä on sen tunnistaminen, että meillä on
kehollistettu kokemus ympäristöistämme ja toiminnastamme. Tanssi-liiketerapiassa
pyritään antamaan tilaa tuon kokemuksen laatujen tunnistamiselle sekä mahdollisuus
kertoa niistä ja tulla kuulluksi.

Aistiva keho on myös se, millä yhteys luontoympäristöihin syntyy. Tästäkin saimme
maistiaisen, kun lokakuun tuulisessa illassa liikuimme hetken ulkona. Tanssi-liiketerapian
toteuttaminen ulkona linkittyy luontoterapiaan mielenkiintoisella tavalla.
Tanssi-liiketerapeutit pitävät tanssista, ja niinpä tietysti lauantai-illan iltajuhlassa päästimme
itsemme luontaiseen ympäristöömme. Kyllä, oli mahtavan hauskaa tanssia yhdessä, mennä
mukaan musiikin tunnelmissa ja viihtyä liikkeessä.

MENTIMETER RESPONSES TO “WHAT WAS YOUR EXPERIENCE OF THE HELSINKI
INTERNATIONAL SYMPOSIUM?”

Kirjoittaja Päivi Pylvänäinen on Suomen Tanssiterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja, tanssi-liiketerapeutti ja psykologi (PsT).

26.4.2022

Kehollisuuden mahdollisuudet työyhteisössä

Kehollisuus on trendi, jota sovelletaan nykypäivänä monella eri alalla. Työnohjauksessa kehollisuus tuo ihmiset samalle tasolle ja luo dialogisuudelle uusia mahdollisuuksia. Keho on rehellinen suhteessa itseen ja ympäröiviin olosuhteisiin. Se on tässä ja nyt.

Ihmisen kehollinen toimijuus vahvistuu, kun hän pohtii, miten asettuu suhteessa tilaan ja toisiin ja miten eri tavoin omaan oloon voi kehollisella työskentelyllä vaikuttaa.

Ihminen on kognitiivis-emotiivis-sensomotorinen systeemi. Kehollisessa työnohjauksessa käsiteltäviä asioita työstetään kaikilla osa-alueilla samanaikaisesti, jolloin ne myös integroituvat tehokkaammin. Ajatusten, tunteiden ja vuorovaikutustilanteiden aistiminen lisää läsnäolon kykyä.

Ihmisen kehollinen toimijuus vahvistuu, kun hän pohtii, miten asettuu suhteessa tilaan ja toisiin ja miten eri tavoin omaan oloon voi kehollisella työskentelyllä vaikuttaa. Hän oppii lisäksi uusia tapoja kokea yhteyttä ja olla dialogissa toisten kanssa.

– Kutsun aina vastuun äärelle ja kehotan ihmisiä tekemään havaintoja kehollisista tuntemuksistaan, pohtimaan, mitkä asiat palauttavat ja tuovat voimia, ja jakamaan kokemuksia työtovereiden kanssa. Apua saa tarvita ja pyytää, perhe- ja pariterapian kouluttajapsykoterapeutti, työnohjaaja ja tanssi-liiketerapeutti Tanja Pihlaja pohtii.

Kehollisuus käytännössä

Työnohjauksessa toimitaan aina organisaation kulttuurin sisällä. Kehollisella työtavalla voidaan pyrkiä työstämään asioita, joihin johtamisen keinoilla ei pystytä vaikuttamaan. 

Kehollisuuden mukaan tuominen ei voi kuitenkaan olla itse tarkoitus. On ensinnäkin puhuttava samaa kieltä. Työnohjaajan täytyy tiedostaa, miten työyhteisö kehollisuuden kokee ja miten siihen on hyvä lähteä tutustumaan. Lisäksi on avattava ymmärrystä kehon viisaudesta ja roolista liittymiseen, palautumiseen ja itsesäätelyyn. Kaikki menetelmät eivät sovi kaikille. 

– Työnohjauksessa ensimmäinen fokus on se, mikä on yhteisön tai yksilön tavoite. Miksi omaa osaamista tilataan työyhteisöön? Minkälaisia menetelmiä käytetään? traumapsykoterapeutti, työnohjaaja ja tanssi-liiketerapeutti Reetta Jokinen toteaa. – Käsiteltävien asioiden tulee olla sovellettavissa arkeen, jolloin ne vaikuttavat myös työnohjausten välillä. Ihmiset alkavat vähitellen ottaa itse vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.

Uskon ainoastaan mukavuusalueeseen. Epämukavuusalueella ihmisellä on liian virittynyt olo.

– Hedelmällisimpiä johtoryhmän työnohjauksia olen pitänyt My Little Poneilla. Yksinkertaiseenkin keholliseen tekemiseen liittyy todella paljon informaatiota. Toiminnallisuutta, kehollisuutta ja symboleja voi käyttää rajattomasti, Jokinen tähdentää. – Jos menetelmä lähtee resonoimaan, siihen kannattaa luottaa, Pihlaja lisää.

Haasteena on se, että työnohjaaja voi lähteä tulkitsemaan tilanteita sitä kautta, mitä itsessään havaitsee. Siksi on tärkeää työskennellä sen kanssa, mikä on itseä ja mikä toista henkilöä. Työnohjaaja ei voi lähteä tulkitsemaan toisen ihmisen oloa tai kehollista asiaa.

Uskomuksia, vastahakoisuutta ja haastavia tilanteita

– Olen kohdannut vastahakoisuutta luovuuteen, tanssiin ja leikkiin. Sanat synnyttävät merkityksiä, ja ihmisten oma kokemushistoria vaikuttaa tapaan liittyä yhteiseen tekemiseen, Pihlaja kertoo. – Ohjaajan on hyvä tarjota uskomuksille toisenlaisia kokemuksia ja luoda luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri, joka rohkaisee kokeilemaan uutta. Kaiken voi tehdä itselle sopivalla tavalla. 

– Jos työskentely aiheuttaa hankaluutta, sen täytyy olla psyykkisesti ja fyysisesti turvallista. Uskon ainoastaan mukavuusalueeseen. Epämukavuusalueella ihmisellä on liian virittynyt olo, Jokinen toteaa.

Haastavat tilanteet kannattaa alkajaisiksi sanoittaa, jos työnohjaaja kokee kyseisessä tilanteessa luottamusta. Jos johtajilla esimerkiksi on tilanteessa korkeampi vireystila kuin alaisilla ja alaiset yrittävät virittäytyä samalle tasolle johtajan kanssa ja lamaantuvat, asia on hyvä ottaa puheeksi. Kehollisuuden näkökulmasta tässä tilanteessa voidaan puhua erirytmisyydestä. Sitä voi lähteä konkreettisesti tutkimaan (ks. harjoitus 1).

Somaattiset resurssit hyötykäyttöön

Työnohjaukselliset prosessit ovat yleensä pitkiä, ja somaattisten resurssien mukaan ujuttaminen tapahtuu vähitellen. Ne ovat läsnä välillä kevyemmin ja välillä vahvemmin (ks. harjoitus 2).

Avaamisen ja sulkemisen tematiikka on aina läsnä. Työnohjaajan on pohdittava, mitä asioita kannattaa avata ja missä vaiheessa. Tärkeää on myös miettiä, miten käsitellyt asiat voidaan sulkea turvallisella ja rakentavalla tavalla. 

– Kun joku puhuu työhön liittyvästä keissistä, on hyvä havainnoida, millä tavalla kuulijat reagoivat kognitiivisesti, tunnetasolla ja kehollisesti. Saamme koko porukan reflektiivisen kapasiteetin käyttöön samalla kertaa, Jokinen kertoo.

Saamme koko porukan reflektiivisen kapasiteetin käyttöön samalla kertaa.

Harjoitus 1: Rytmi yhteisössä ja minussa

Lähde kävelemään tilassa. Kävele niin, että koet liittyväsi muiden rytmiin. Mieti kävellessäsi, joudutko luopumaan omasta olostasi vai pystytkö pysymään kontaktissa omaan itseesi? Pyri seuraavaksi kävelemään niin, että liityt ainoastaan omaan rytmiisi. Voit välillä myös seisahtua. Pyri sitten kävelemään ja liittymään tavalla, joka tällä hetkellä tuntuu sinusta itsestäsi hyvältä.

Saman harjoituksen voi tehdä sisääntulolla ovesta. Mitä ryhmässä tapahtuu, kun tullaan sisään eri liikelaaduilla (nopeasti, hitaasti, hillitysti, koko kehoa liikuttaen jne.). Mitä tästä voi havaita? Mitä omat suojautumisreaktiot tarkoittavat? Minkälaisissa tilanteissa hyökkäysreaktiot aktivoituvat?

Harjoitus 2: Somaattiset resurssit

1. HENGITYS: Tule tietoiseksi hengityksestä. Havainnoi jalkapohjat. Missä huomaat hengityksen? Tuntuuko se vatsassa, rintakehässä, kyljissä, selässä? Voit kiinnittää huomiota siihen, miten hengitys liikuttaa kehoa. 
2. JUURRUTUS: Huomaa jalkapohjat alustaa vasten. Kuinka tunnet maan. Kuinka keho laskeutuu painovoiman kannateltavaksi? Miten luut asettuvat? Missä huomaat luut suhteessa painovoimaan? Miten luinen ranka asettuu tuolille suhteessa maahan? Voit vähän painaa jalkoja alustaa vasten. Miten lantionpohja asettuu ja laskeutuu? Rentouta sitä pienellä hytkytysliikkeellä.
3. VERTIKAALILINJA: Heiluttele painoa sivulta toiselle. Aseta itsesi maan ja taivaan välille. Miten lantio, rintakehä ja pää ovat toistensa päällä, niin että koet olevasi kannateltu ja mahdollisimman rento? Olet hengittävästi auki, vaikka kannattelet itseäsi.
4. KEHON KESKUSTA: Havainnoi selkärankaa ja liikuttele sitä. Miten kehon keskusta voisi rentoutua?
5. Skannaa kehosi. Huomaatko jotakin poikkeavaa tai jonkun liikkeen? Voit vastata kehon pyyntöön.

Kirjoittaja: Taija Kuula, FM, tanssi-liiketerapeutti, tanssinopettaja ja toiminnanohjaaja.

Teksti pohjautuu Suomen Tanssiterapiayhdistyksen Kehollinen työnohjaus -webinaariin, joka järjestettiin 23.4.2022. Luennoitsijoina toimivat traumapsykoterapeutti, työnohjaaja ja tanssi-liiketerapeutti Reetta Jokinen sekä perhe- ja pariterapian kouluttajapsykoterapeutti, työnohjaaja, tanssi-liiketerapeutti Tanja Pihlaja. Keskustelun vetäjänä toimi työnohjaaja ja tanssi-liiketerapeutti Asta Lehtimäki.

17.5.2021

Masennuksen hoito on yhteyteen tulemista

Helsingin Sanomat julkaisi 4.3.21 masennuksen hoidon tutkimuksesta jutun ”Ulos umpikujasta”. Juttu kertoi ulkomailla tehdyistä tutkimuksista, joissa yhdellä psilosybiini-psykedeeliä sisältävällä kapselilla oli hoidettu masentuneita ja ahdistuneita syöpäsairaita henkilöitä sekä kahtatoista vaikeahoitoisesta masennuksesta kärsinyttä potilasta.

Tutkittavien mieliala oli korjaantunut. Interventiossa tutkimushenkilöt olivat psykedeeliannoksen jälkeen viettäneet 6–8 tunnin mittaisen trippinsä toisen henkilön seurassa ja keskustelleet yhdessä aineen herättämistä olotiloista ja mielikuvista. Suomessa on toimittu masennuksen tutkimuksessa toisin. Kela on rahoittanut tutkimushankkeen, jossa tutkittiin ryhmämuotoisen tanssi-liiketerapian käyttöä kuntoutusmuotona masentuneille aikuisille.

Masennus kehollisena kokemuksena

HS:n jutussa kuvattiin, että masennus on hitaasti käynnistyvä sairaus, johon liittyy kehossa kytevä hiljainen stressihormonien aiheuttama tulehdus. Masennuksen hoitoon liittyen on todellakin syytä tutkia, mitä kehon kokemuksen tasolla tapahtuu, mutta ei ainoastaan stressihormonien kautta, vaan myös siitä näkökulmasta, mikä on masentuneen henkilön kehollinen kokemus itsestä ja vuorovaikutuksesta toisten kanssa.

Sekä oman väitöskirjani osatutkimuksessa, että tuossa isommassa, Kelan rahoittamassa tutkimushankkeessa (Pylvänäinen ym. 2021), jossa mukana oli noin 150 tutkittavaa, käytettiin kehonkuvakyselyä, jolla tuota kokemusmaisemaa kartoitettiin. 

Molemmissa aineistoissa masentuneet tutkittavat kuvasivat menneestä elämästään muistoja kehoon kohdistuneista rajojen rikkomisista. Hyvin monella oli kokemuksia kehoon liittyvästä haukkumisesta, ulkopuolisuudesta, seksuaalisesta häirinnästä tai hyväksikäytöstä, perheessä tapahtuneesta väkivallasta tai vaikeista menetyksistä.

Näistä kehoon jää sekä stressitila että kehollista ennakointia siitä, mitä ihmisten kanssa tapahtuu. Luottaminen käy vaikeaksi. Itsen ja oman kehon hyväksyminen ja kuunteleminen käy vaikeaksi. Yhteyteen tuleminen käy vaikeaksi.

Molemmissa aineistoissa masentuneet tutkittavat kuvasivat menneestä elämästään muistoja kehoon kohdistuneista rajojen rikkomisista.

Tavanomainen hoito ei tehoa

Läsnäoleva ja ihmisen kokonaisuutta kunnioittava kohtaaminen olisi olennainen osa masennuksesta toipumisessa. HS:n jutussa haastateltu lääkäri Antti Hupli, joka oli osallistunut Iso-Britanniassa tehtyyn psilosybiini-tutkimukseen terveenä tutkimushenkilönä, kertoi omasta kokemuksestaan: aineen vaikutuksen alaisena ollessaan hän oli muun muassa tuntenut pelkoa siitä, ettei kukaan halua olla hänen kanssaan enää tekemisissä. Huplin kokemuksessa havahduttaa esiin noussut kysymys: miten voin olla toisten kanssa. Masennuksen hoidossa tulisi päästä turvallisesti ja rakentavasti tutkimaan sitä, miten ihminen on itsessään ja yhdessä toisten kanssa.

Terapian jälkeen osallistujat raportoivat aiempaa enemmän itsen ja kehon havainnointia, hyväksyntää, uudenlaisen toiminnan kokeilemista, neutraaliutta ja myötätuntoa.

Meidän tutkimuksessamme toimintaympäristö tarjottiin tanssi-liiketerapian keinoin. Ryhmiä ohjasivat tanssi-liiketerapeutit, jotka olivat saaneet koulutuksen tutkimusta varten suunnitellun interventiosisällön käyttämiseen ryhmien ohjauksessa.

Ryhmissä liikuttiin ja keskusteltiin liikkeen tuomista kokemuksista. Tulokset olivat hyvät. Kontrolloidussa ja satunnaistetussa tutkimusasetelmassa vointi kohentui tutkimushenkilöillä, jotka osallistuivat tanssi-liiketerapiaan. Muutosta ei tapahtunut kontrolliryhmässä, jossa tutkittavat jatkoivat tavanomaista hoitoaan. Tämä ilmiö säilyi myös kolmen kuukauden seurantamittauksessa.

Terapian jälkeen osallistujat raportoivat aiempaa enemmän itsen ja kehon havainnointia, hyväksyntää, uudenlaisen toiminnan kokeilemista, neutraaliutta ja myötätuntoa. Tällaisilla toimintatavoilla ihminen voi myös arjessaan jatkaa pyrkimyksiään olla yhteydessä sekä itseensä että toisiin.

Masennuksen hoidossa ihminen tulisi kohdata vuorovaikutuksellisena, kehollisena ja kokonaisvaltaisena toimijana, joka tarvitsee riittävän turvallisen tilan olemassa olemiselleen.

Päivi Pylvänäinen, psykologi, tanssi-liiketerapeutti ja Suomen Tanssiterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja

21.2.2021

Bartenieff Fundamentals – terveisiä kehosta, osa 2

Tanssi-liiketerapeutin työssä asiakkaan liikkeen ja kehon sekä näiden muutosten huomaaminen on keskeisestä. Yhtä olennaista on tanssi-liiketerapeutin oma kehollinen itsehavainnointi, ymmärrys itsestä kehollisena olentona ja toimijana. Bartenieff Fundamentals (BF) sekä Laban Movement Analysis (LMA) antavat välineitä tähän havainnointiin. Yhdessä niitä kutsutaan Laban/Bartenieff-liikeanalyysiksi.

Bartenieff Fundamentalsia käsittelevän kirjoituksen ensimmäinen osa julkaistiin keväällä 2020. Tämä on aihetta syventävä jatko-osa, jossa pohditaan kehollisten harjoitusten vaikutuksia. Teksti pohjautuu kahteen BF-liikeanalyysiä käsittelevään kurssiin, jotka järjestettiin syksyllä 2019. Tekstin kirjoittaja Saara Soikkeli osallistui molempiin.

Kehollinen ja systemaattinen läpikäynti 

Susan C. Scarth summasi kurssillaan: ”Your body is there to support you” (kehosi on olemassa tarjotakseen tukea). Löytääksemme nämä kehon tarjoamat tukimahdollisuudet tarvitsemme harjoituksia, kokeilumahdollisuuuksia ja esimerkkejä. Bartenieff Fundamentals tarjoaa monipuolisia välineitä ja systemaattisen kehyksen tätä tarkoitusta varten. 

Susan C. Scarth toimii tanssi-liiketerapeuttina Edinburgissa ja on erikoistunut erityisesti traumatisoituneiden asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Hän on opiskellut Laban/Bartenieff-menetelmää Lontoossa ja New Yorkissa ja toimii myös kouluttajana ja työnohjaajana. Scarthin kurssilla koimme systemaattisen, mutta samalla omakohtaisen liikkeen kautta kokemuksellisen läpikäynnin Bartenieff Fundamentals -käsitteistöstä. 

Aluksi asetuimme aistimaan omaa hengitystämme ja sen ulottuvuuksia kehossa: mitä kehossani tapahtuu, kun hengitän? Toinen perustaa luova harjoitus oli Irmgard Bartenieffin käyttämä alustava kehon hahmotuksen ja liikkeen kulkeutumisen harjoitus ”heel rock” eli kantakeinu, jossa nilkkanivelen liike heijastuu kehon läpi päähän asti. Näiden kokemusten sekä kehon lattiakosketuksen eli juurtumisen äärelle palattiin useasti liikeharjoitusten välissä, mikä mahdollisti muutosten huomaamisen.

Aluksi asetuimme aistimaan omaa hengitystämme ja sen ulottuvuuksia kehossa: mitä kehossani tapahtuu, kun hengitän?

Liikeharjoituksina tutustuimme omakohtaisin kokeiluin ja parityönä, lattiatasossa ja pystyasennossa Bartenieffin perustaviin kuuteen harjoitukseen, jotka näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta johdattavat perustavien liikkeen osatekijöiden äärelle.

Kehon syvä lihastuki, lonkka- ja olkanivelen eriytynyt käyttö tai kehon liikesuuntien selkiytyminen eivät ole suinkaan ainut liikeharjoitusten anti. Kokeilujen kautta syntyi omakohtaista oivallusta muun muassa hengityksen ja liikelaadun tarjoamasta tuesta liikkeeseen sekä mahdollisuus aistia omaa kehollista olemista tietoisemmin ja syvemmin.

Liikkeeseen syventyminen rauhoitti viretilaa ja vapautti mielikuvia ja tunteita tietoisuuteen sekä herätti uteliaisuutta ja kysymyksiä oman kehon mahdollisuuksien suhteen. Lisäksi kaikki harjoitukset liittyivät aina tilaan, jossa liikuimme, kehon muotoon, liikelaatuihin ja kehityksellisiin liikemalleihin, jotka useiden muiden tekijöiden kanssa olivat mukana muodostamassa liikkuvan kehomme ilmaisullista potentiaalia.

Irmgard Bartenieff itse nosti esiin liikeharjoitusten vaikutuksen yksilön sisältä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. ”Ne [Bartenieff Fundamentals -liikkeet] ovat tapa tulla tietoiseksi eräistä minuuden peruskokemuksista, jotka voivat johdatella selkeämpään kokemukseen itsestä suhteessa muihin” (Bartenieff, I. & Lewis, D.: Body Movement. Coping with the environment. 2002, oma käännös). Oman kehon käytön tapojen yhteys itseilmaisuun ja vuorovaikutukseen onkin yksi tanssi-liiketerapian sovellusalueista, ja Bartenieff Fundamentals antaa siihen perustavanlaatuisia harjoituksia.

Bartenieffin nimeämät kuusi perusharjoitusta ovat ehkä jokseenkin hallittavissa olevan tuntuinen tapa lähteä tutustumaan laajaan Bartenieff Fundamentals -käsitteistöön, mutta ne ovat vain pieni, liikkeen perustekijöitä valottava osa kokonaisuudesta. Nämä kuusi perusharjoitusta ovat sekä Bartenieffin että hänen oppilaidensa käytössä laajentuneet moniksi variaatioiksi ja uusiksi harjoituksiksi.

Bartenieff Fundamentals ei rajoitu pelkkiin perusliikkeisiin tai niiden variaatioihin. Yksittäiset liikeharjoitukset ovat ennemminkin työvälineitä, joita voi käyttää liikkeen perustavien tekijöiden havaitsemisessa ja havainnollistamisessa.

Scarthin kurssiin kuului laajasti myös muita harjoituksia. Itselleni tällä hetkellä kiehtovin osa-alue ovat kehitykselliset liikemallit (developmental patterns) eli ensimmäisen elinvuoden aikana kypsyvät, liikkumista ja pystyasentoa mahdollistavat liikemallit. Nämä kehitykselliset liikemallit on Bartenieff Fundamentalsissa kiteytetty kuuteen (hengitys, napasäteily, selkärankayhteys, ala- ja ylävartalon yhteys, kehon puoliskojen yhteys ja diagonaalinen kehoyhteys), jotka ovat lihas-hermosysteemin tasolla käytössämme ja tukenamme arjen askareiden, liikkumisen ja kommunikaation kehollisina taustatekijöinä.

Scarth toi taitavasti liikkeellisin harjoituksin myös Labanin LMA-systeemin ja Bartenieff Fundamentalsin yhtymäkohtia ja liitoksia, erityisesti liikkeen tuen käsitteen ja kokemisen kautta. Kaikessa liikkeessä on aina valtavasti ulottuvuuksia, joiden kautta liikettä voi tukea ja suunnata. Liike saa sisältöä ja sävyjä ja aivan fyysistä kehon tukea näiden kautta. Englanninkielinen termi support eli tuki (kuten esimerkiksi breath support eli hengityksen antama tuki) liikkeelle viehättää minua suuresti. Se tiivistää jotain Bartenieff Fundamentalsin myönteisestä ja mahdollisuuksia korostavasta lähestymistavasta kehollisuuteen. 

Kaikessa liikkeessä on aina valtavasti ulottuvuuksia, joiden kautta liikettä voi tukea ja suunnata.

Terapiassa keskeistä on Scarthin sanoin ”Finding the trust that you can find support in your body” (kuinka löytää luottamus kehon tarjoamaan tukeen). Kehon tarjoamaa tukea ei ole aina yksinkertaista löytää, ja se voi olla kivuliaasti kadoksissa tai juuri keho on epävarmuuden ja pelkojen lähde ja tyyssija. Bartenieff Fundamentals harjoituksineen toimii terapian välineenä terapian viitekehyksessä. Terapeutti on kanssakulkija, joka opastaa sekä rohkaisee kehollisiin kokeiluihin ja mallintaa erilaisia kehon käytön tapoja ja kehosta löytyviä tukia.

Kurssiantia tanssi-liiketerapeutille 

Kurssit tarjosivat kokemuksellisen tutustumisen ja aikaisemmin opitun syventämisen Bartenieff Fundamentals -menetelmään. Liitos kokemukseen, käytäntöön, oivallukseen oli kummassakin läsnä. Satu Palokankaan kurssi oli minulle kuin syväsukellus mereen kehon kokemuksen ja kokemuksellisen anatomian mereen. Välillä pulahdettiin pinnalle tarkastelemaan rannikon muotoja eli sitomaan kokemus Bartenieffin käsitteistöön.

Susan Scarthin johdatus Bartenieff Fundamentalsiin oli yhtäläisesti kokemuksellinen ja kokeileva, joskin ote oli systemaattisesti läpikäyvempi. Kurssi tarjosi enemmän mahdollisuuksia lintuperspekstiiviin eli laajemman Laban/Bartenieff-käsitteistön sitomiseen kokemuksiin. Susan Scarth tanssi-liiketerapeuttina myös asetti liikkeellisiä harjoituksia terapian viitekehykseen.

Kumpikin kurssi johdatti Bartenieff Fundamentalsin kautta oman kehon ja minuuden ääreen. Kehollinen työskentely toi pintaan kehon aistimusten lisäksi tunteita ja ajatuksia, mikä on tietenkin osa kehollisen työskentelyn terapeuttista potentiaalia. Juuri tämä potentiaali voi myöskin nostaa vaarallisiksi ja uhkaaviksi koettuja tunteita ja tuntemuksia pintaan, jolloin harjoitusten ja samalla tunteiden säätely sekä sopivan työskentelyalueen ja sietoikkunan löytäminen on terapian kannalta oleellista.

Kehollinen työskentely toi pintaan kehon aistimusten lisäksi tunteita ja ajatuksia, mikä on tietenkin osa kehollisen työskentelyn terapeuttista potentiaalia.

Palokangas ja Scarth molemmat johdattivat kurssiryhmän luottamukselliseen ilmapiiriin, jossa liikekokeilut tuntuivat helpoilta. Ne toimivat myös hienoina esimerkkeinä ryhmäyttämisestä ja luottamuksellisuuteen sitoutumisesta omien terapeuttisten ja muidenkin ryhmien suhteen. Varsinaisessa terapiaryhmässä tai terapeuttisessa kontekstissa luottamuksen ja ryhmäytymisen prosessi kulkee todennäköisesti hitaammin ja sille kannattaa antaa aikaa.

Kumpikin kurssi tarjosi runsaasti käytännön harjoituksia ja harjoitusjatkumoita asiakastyöhön. Tosin terapia-asiakas saattaa alkaa meihin somaattiseen työskentelyyn tottuneihin kurssilaisiin verrattuna usein aikamoiselta takamatkalta, jolloin yksinkertaisetkin liikeharjoitukset jännittävät ja tuntuvat oudoilta, eikä oman kehon anatomiakaan ole kovin tuttua saati kokemuksellista.

Juuri siksi myös näennäisen yksinkertaiset Bartenieffin perusharjoitukset voivat olla antoisa lähtökohta kehosuhteen syventämiseen. Niihin paneutuminen tuo oman kehon painon, hengityksen ja nivelten liikkeen sekä monet muut liikkeen perustekijät kokijan ulottuville, ihmeteltäväksi ja ihasteltavaksi. Toisinaan tietysti myös tuskailtavaksi, kun kaikki ei sujukaan kokijalle mieleisesti – ja juuri näiden (yleensä onnekkaasti pienten) liikkeellisten vastoinkäymisien kautta voi löytyä mahdollisuuksia valita uudestaan ja toisin sekä päästä eteenpäin. Kokemuksesta voi rakentua vertauskuva muunkin elämän haasteille ja uusille ratkaisuille.

Molemmilla kursseilla tulimme nähdyiksi ja arvostetuiksi, vaan ei arvostelluiksi kannattelevassa ilmapiirissä sekä työskentelyparin kanssa että koko ryhmän kesken. Tanssi-liiketerapiaan vertautuvasti jakaminen on osa harjoitusta, kokemus tulee todistetuksi, kun sen voi verbalisoida tai muuten symbolisoida muille. Samalla kokemus muuttuu itsellekin tarkasteltavammaksi, mahdolliseksi tutkimisen kohteeksi. 

Somaattinen työskentely Barteniff Fundamentalsin viitekehyksessä on virkistävä ja keho-mielen voimavaroja uudistava kokemus, uupumuksen vastavoima. Molempien intensiivisten kurssien jälkeen olin virkistynyt, rauhoittunut ja kotona kehossani. Sen huomasin esimerkiksi Scarthin kurssipäivän iltana tanssiesiintymisessä: vaatimattomista lämmittelymahdollisuuksista huolimatta olin kotona kehossani ja mielessäni, valmistautunut esiintymisen edellyttämään läsnäoloon niin nivelten, lihasten kuin hermoston ja mielenkin tasolla.

Somaattinen työskentely Barteniff Fundamentalsin viitekehyksessä on virkistävä ja keho-mielen voimavaroja uudistava kokemus, uupumuksen vastavoima.

Bartenieff itse tunnisti menetelmän mahdollisuudet terapeutin hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, terapeutin itsehuoltona. ”Terapeutille Bartenieff Fundamentals on välineistö sekä terapeutin että potilaan voimavarojen uudelleen kokemiseen, uudistamiseen, virkistämiseen ja laajentamiseen”.19 (Bartenieff, I. & Lewis, D.: Body Movement. Coping With The Environment. 2002; oma käännös).) Tämä on tärkeää ammatissa, joka perustuu oman kehon ja mielen herkkään käyttöön tärkeimpänä työvälineenä.

Olen huomannut Bartenieff Fundamentals -harjoitusten olevan keino tunnistaa kehoni tilan ja palata aina uudestaan kehon peruskokemuksiin. Ne rauhoittavat autonomista hermostoa sekä antavat tilaa tämän hetken huomaamiselle ja uusille oivalluksille, luovuudelle.

Erityisen arvokkaaksi kursseilla koin sen, että asetuimme kokemustemme ja kehossa tunnistamiemme ilmiöiden ääreen liikkeen kautta patologisoinnin ja puutteiden listaamisen sijaan. Bartenieff Fundamentalsin maailmassa keho on täynnä mahdollisuuksia. Palokankaan sanoin ”se, että ollaan elossa, kertoo että hurjan moni asia toimii hurjan hyvin.” Susan Scarth toisti saman asian eri sanoin. Tämä on iso anti kenelle tahansa ja suuri resurssi terapiassa.

Näen Bartenieff Fundamentalsin soveltuvan työvälineeksi koko tanssi-liiketerapian työskentelyalueelle Rosemarie Samaritterin hahmottamassa laajuudessa (Samaritter, R. ja van Lieropin, P, tanssi-liiketerapian perusopinnot 2012–2013 Teatterikorkeakoulu, käännös Helena Ryynänen.) Bartenieff Fundamentals kehittää aistitietoisuutta ja soveltuu aistihavaintojen kanssa työskentelyyn. Sen harjoitukset edesauttavat kehollisuuden hahmottamista ja hyväksymistä. Oikean ja väärän normeista vapaa liikeilmaisu rohkaisee omananarvontunnon ja positiivisen minäkuvan rakentumiseen ja mahdollistaa uudenlaisen minäkäsityksen.

Kontakti, kommunikaatio ja yhteistyö muiden kanssa voivat kehittyä, kun aisti- ja kehotietoisuus sekä liikekielen monipuolistuminen antavat lisää mahdollisuuksia itseilmaisuun sekä kehittävät kykyä havaita ja ymmärtää ympäristön ärsykkeitä ja reagoida niihin sosiaalista vuorovaikutusta edistävällä tavalla.

Kaksi Bartenieff Fundamentals -kurssia Suomessa kahden viikon sisällä on toivottavasti esimakua uusista kouluttautumismahdollisuuksista ja kasvavasta kiinnostuksesta menetelmän soveltamista kohtaan. Odotan ensimmäistä säännöllistä ja ohjattua harjoittelumahdollisuutta. Jos joudun odottelemaan pitkään, saatan toteuttaa sen itse. Koska keho on tärkeä.

Kirjoittaja: Saara Soikkeli, itämaisen tanssin opettaja ja kouluttaja, Pilatesohjaaja ja tanssi-liiketerapeutti
Kuvat: Taija Kuula

12.8.2020

Mitä ajattelet kehonkuvasta?

Ryhmä kehollisuudesta kiinnostuneita aikuisia naisia keskusteli kehonkuvasta.

Koonnut: Päivi Pylvänäinen

Kehonkuva, se on iso kysymys. Kehonkuva vaikuttaa moneen asiaan vuorovaikutuksessa.

Huomio kiinnittyy paljon ulkoiseen: peilikuvaa huomioidaan; on kokemus, että pitää olla tietyn kroppainen. Kuitenkin mielessä käy, mikä merkitys kehonkuvassa on kehon liikkuvuudella. Kuinka paljon stressi ja huono olo vaikuttavat kehonkuvaan?

Hahmottaako kehonkuvan ulkoapäin vai sisältäpäin? Siinä on merkittävä ero. Kehonkuva on minäkuvan sukulainen. Hyväksyvä kehonkuva on tosi tärkeä.

Oman kehonsa voi hyväksyä, omasta kehostaan tykkää. On tunne, että on oma itsensä kehossaan. Tämä kokemus on kuitenkin hauras. Mieli lähtee helposti negaation kehään suhteessa omaan kehoon, jos toiset sanovat jotakin kielteistä tai jos esimerkiksi lääkärin tutkimuksessa, vaikkapa magneettikuvassa, ilmeneekin, että kehossa on viallisuutta ja poikkeamia. Jos kehossaan on kokenut sairaskohtauksia, keho on pettänyt, keho ei ole totellut, on pitkä tie päästä takaisin luottamukseen omaa kehoa kohtaan. Sairauksien tuomat keholliset muutokset vaikuttavat paljon kokemukseen omasta kehosta, ja vaatii pitkällistä työskentelyä päästä niiden hyväksyntään. Niissä käänteissä voi kehonsa kanssa tulla olo, mistä minua rangaistaan; kehossaan kohtaa ahdistusta ja paniikkia.

Kehonkuvaa pohtiessa tulee havaintoon, että kehon hyvinvointi vaikuttaa mielen hyvinvointiin ja mielen hyvinvointi vaikuttaa kehon hyvinvointiin. Kehonkuva muuttuu eri elämäntilanteiden myötä. Kokemusten kehollistettu integraatio voikin olla puutteellista. Kasvuvuosissa lapsuudessa ja nuoruudessa voi tulla vastaan tilanteita, jotka muovaavat kehonkuvaa paljon. Voi tulla kokemuksia, että omat keholliset taidot ja voimat eivät olekaan riittävät, omaa fyysistä suoritusta ei arvosteta, ja tästä jää särö kehonkuvaan. Ihmiset toteavat, että vasta nyt aikuisena on alkanut saada pystyvyyden kokemuksia kehollaan.

Suhteessa omaan kehoon fyysisen toimintakyvyn vaatimus voi olla todella korostunut. Kehonkuvassa vaativuus voi siis liittyä myös suorituskykyyn, ei pelkästään ulkoiseen olemukseen. Ihmisillä on kokemuksia, että on jossain vaiheessa suorituksilla hakannut itsensä ihan loppuun ja on ollut hullu testatessaan kehonsa rajoja. Siitä on pitkä tie lempeyden löytämiseen. Sillä välin kehonsa kanssa voi joutua kohtaamaan paljon kipua.

Kehon olemukseen, pituuden ja painon kasvun nopeuteen tai hitauteen liittyvät kommentit voivat vaikuttaa todella paljon siihen, millaiseksi kehonkuva muovautuu. Vielä aikuisenakin muistaa vahvasti kehollisina tuntemuksina sen, miltä tuntui, kun lapsena ja nuorena oli aina olo, että on vääränlainen. Aikuisemmalla iällä vaikuttavat paljon yhteiskunnassa ja somessa yleisesti havaittavissa olevat asenteet: lihavuus on ongelma, painoa saisi olla vain tämän verran, aina pitäisi kontrolloida syömistään ja treeniään, makkaroita ei saisi olla. Missä on hyväksyntä? Miten voisi kokea olevansa naisellinen, seksikäs ja ihana juuri sellaisena kuin on?

Muutokset kehossa, lihomiset ja makkarat ja kauniin brasilialaisen pyllyn puuttuminen tuovat tunteen, että en ole tällä kehollani riittävä.

Kun ihmiset kertovat suhteesta omaan kehoonsa, keskustelussa voi myös nousta kokemus, olenko minä ainoa, joka suhtautuu kriittisesti omaan kehooni? Muutokset kehossa, lihomiset ja makkarat ja kauniin brasilialaisen pyllyn puuttuminen tuovat tunteen, että en ole tällä kehollani riittävä. Viriää vahva kiukku: helvettiin puntarit ja liian pienet vaatteet. Ostan isompia, olen tällainen kuin olen, huomautan miehelleni, näetkö komeiksi suurentuneet rintani. Voi suhtautua kriittisesti myös terveyskeskusteluun: onko tosiaankin realistista, että terveellisintä olisi olla laiha, kun samalla tutkimustulokset näyttävät, että pitkää elinikää ennustaa pikemminkin kohtuullisen hyvä määrä massaa kehossa.

Miten auttaa ihmistä, jonka kehonkuva on kielteinen?

Ihmisten kokemuksissa tanssitunnit ovat olleet pelastajana, kun tunneilla on saanut olla mitä on, liikkua ja ilmaista itseään. Hyväksyntä, lämpö kohtaamisissa, nähdyksi tuleminen ja suhtautuminen ihmiseen kokonaisuutena ovat auttaneet. Tärkeä kysymys on se, miten eri vuorovaikutuskokemukset meidän kehonkuvaamme vaikuttavat. Raju kehosuhde pääsee kehittymään, kun ympäristöstä tulee syytöksiä, että olet vääränlainen, huono, ja vaatimuksena on survoa keho johonkin muottiin. Tästä koituu karmiva paine, jossa kehonsa tuntee niin vääränä, kiristävänä ja kuumana, että kehostaan haluaa irti. – Siitä saa saatanan työmaan, ja samalla tajuaa välttämättömyyden, että siitä on päästävä läpi ja eteenpäin, mutta helppo se tie ei ole. Vaikeus ei tule pelkästään itsen sisältä, vaan myös ympäristön ja toisten ihmisten toiminnasta ja viesteistä itseä kohtaan.

Siitä saa saatanan työmaan, ja samalla tajuaa välttämättömyyden, että siitä on päästävä läpi ja eteenpäin, mutta helppo se tie ei ole.

Kehonkuvan ongelmana ei välttämättä ole pelkkä kielteisyys. Mitä jos omasta kehostaan on irrallinen, jos ei tunnista sitä? Mitä jos kehonkuva on turtunut tai kehonkuva on muodoton, hahmoton möhkäle, suhde omaan kehoon selkiintymätön? Kehonkuvaa voi sävyttää myös se, että ei ole sanoja kehosta kerrottaessa. Ihminen on loputtoman paljas, kun asettuu katseelle alttiiksi. Miten osaamme sen kohdata ja miten osaamme puhua siitä niin, että sanoitukset voivat olla tueksi, eivät haavoittaisi? Voisiko päästä myönteisesti kokemaan, että toinen näkisi itsessä jotakin, mitä itse ei vielä näe?

Keho on tärkeä kantaja. Se kantaa tunteita ja ajattelutapoja. Kehon viestien tutkiminen on tärkeä työväline. Miten kehonkuva voi tasapainottua? Miten ulkoinen liike ja joustavuus voivat heijastua myös sisäiseksi joustavuudeksi ja liikkuvuudeksi? Niin itsen sisäisessä kokemusmaailmassa kuin ympäristössä ja yhteisössäkin on paljon kehoon kohdistuvaa vaativuutta ja kielteisyyttä. Näistä huolimatta elämän käänteissä voi myös päätyä ymmärrykseen, että minun kehoni on suostunut kulkemaan minun kanssani. Voi tehdä valinnan, että tästä kehosta, tästä kanssakulkijasta en suostu ajattelemaan tai puhumaan pahasti. Niin kauan kun säilyy sisäinen tunne, että keho on hyvä ja keho on riittävän pystyvä, niin keho on ok ja se riittää. Haluan olla onnellinen tässä kehossa, kuten se on.

Kirjoittaja: Päivi Pylvänäinen, psykologi, tanssi-liiketerapeutti ja Suomen Tanssiterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja

6.4.2020

Kollegiaalista tukea, edistysaskeleita ja haasteita Euroopan tanssi-liiketerapian kentällä

EADMT General Assembly 4.–6.10.2019, työpajapäivä 4.10.

Teksti ja kuvat: Pauliina Jääskeläinen

Kumpikaan meistä, Sini-Maria ja minä, ei ollut aikaisemmin käynyt Lissabonissa, jossa Euroopan Tanssiterapiayhdistyksen (EADMT) yleiskokous pidettiin viime vuonna. Lentokoneessa juttelimme siitä, kuinka tämä kokous on mahtava tilaisuus päästä näkemään ja kuulemaan, mitä muissa maissa tapahtuu tanssi-liiketerapian saralla. Sini-Marialle tämä oli toinen kerta, kun hän osallistui  EADMT:n kokoukseen. Vuonna 2018 hän oli Ateenan kokouksessa delegaattina Liisa Jaakonahon toimiessa varadelegaattina. Oli hyvä, että toisella meistä oli jo  kokemusta tästä yhteisöstä, jotta osasimme paremmin asennoitua tulevaan. 

Matkamme sujui hyvin, ja pääsimme sujuvasti yöpaikkaamme, joka oli lähellä Lissabonin psykiatrista sairaalaa, kolmipäiväisen EADMT-kokouksen tapahtumapaikkaa. Aion kertoa pääasiassa ensimmäisen päivän ohjelmastamme, joka sisälsi sairaalaan tutustumista sekä tanssiterapiatyöpajoja. 

Perjantaina 4.10.2019 pääsimme opastetulle kierrokselle psykiatriseen sairaalaan. Saimme kuulla, että sairaalassa työskentelee palkattuina kaksi tanssiterapeuttia, joista toinen vieläpä kokopäiväisesti. Tämä tieto sai osakseen suuret aplodit. Kuinka edistyksellistä! Lissabonin sairaala henki taidemyönteisyyttä ja kuulimmekin, että siellä hoitomenetelminä hyödynnettiin kuvataide-, musiikki- ja tanssi-liiketerapiaa. Tämän lisäksi käytössä oli erillinen askartelupaja, jossa terapeutti auttoi potilaita luomaan luontotaideteoksia sekä muita käsitöitä. Taulut ja muut taideteokset, joita tehtiin kuvataidepajassa, olivat myös myytävänä, ja joukossa oli todella hienoja teoksia. Olisin varmasti ostanut jonkin niistä, mikäli olisin saanut sen kuljetettua Suomeen. Rahat tauluista menivät suurimmaksi osaksi potilaille itselleen, vain pieni osa meni tarvikekustannuksiin. Potilaat osallistuivat aktiivisesti myös toimintaterapiaan, jossa valmistettiin muun muassa ruokaa ja leivonnaisia. Sairaala-alueella olevassa ravintolassa toimi potilaita tarjoilijoina. Tämä oli osa työelämäharjoittelua, totuttelua töihin paluuseen.

Koska sairaala oli aivan lentokentän lähellä, lentokoneita lensi jatkuvasti hyvin matalalta ja aivan sairaalan päältä. Tämä aiheutti todella voimakasta lentomelua, joka häiritsi jossain määrin myös iltapäivän työpajojamme. Välillä jouduimme keskeyttämään keskustelun odottaaksemme, että lentokone ylittää sairaalarakennuksen. Sairaalakierrosta opastanut PR-henkilö kertoi, että lentomelussa on kuitenkin se hyvä puoli, että kaupunki ei todennäköisesti sen vuoksi ota sairaalan hienoja tiloja muuhun käyttöön ja psykiatrinen sairaala saa näin ollen olla rauhassa. Sairaalan perustaja, Julio de Matos, oli itse suunnitellut sairaala-alueen hienot rakennukset, mutta ne valmistuivat vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1942. Portugalilainen ystäväni kertoi, että taidetta alettiin hyödyntää psykiatrisessa hoitotyössä vallankumouksen jälkeen eli 1970-luvulla.

Elementti- ja tutkimushanketyöskentelyä

Perjantai-iltapäivän työpajoissa oli paljon osallistujia ja me osallistuimme Sini-Marian kanssa ensin italialaisen Elena Cerruton työpajaan. Hän kertoi tanssiterapiaprojektistaan psykiatrisessa sairaalassa sekä omasta työskentelyfilosofiastaan, jossa hän yhdistelee kiinalaista lääketiedettä, neurofenomenologiaa sekä neurotiedettä yleisemminkin. Neurofenomenologia oli meille aiemmin tuntematon tieteenhaara, mutta tiedonhaun kautta kävi ilmi, että se on Fransisco Varelan (1996) kehittämä, ihmisen tietoisuuden tutkimusmenetelmä, joka yhdistää neurotieteen kokeellisia ja määrällisiä menetelmiä fenomenologian kokemuksen tutkimuksen menetelmiin. 

Tutkimme Elenan työpajassa kehon liikkeen avulla kiinalaisia elementtejä (puu, tuli, maa, metalli ja vesi). Jokainen elementti sijoitettiin tilallisesti eri ilmansuuntiin salissa: puu itään, tuli etelään, metalli länteen, vesi pohjoiseen ja maa keskelle salia. Liikuimme näissä salin osioissa myötäpäivään ja jossain sivulauseessa muistan kuulleeni, että Elena olisi sanonut vastapäivään liikkumisen olevan epäluonnollinen suunta. Ilmeisesti nämä elementit kuvastivat jollain tapaa myös elämän kiertokulkua syntymästä kuolemaan ja kuolemasta syntymään päin liikkuminen olisi näin ollen epäluonnollista.

Elementit toimivat tässä harjoituksessa kehyksenä, missä oli tarkoitus tutkia kehontuntemuksia kuunnellen, kuinka voimme liikkua kohti hyvää oloa. Työpajan aikana oli myös muutama muu lyhyempi harjoitus. Mielenkiintoinen havainto oli, että italialaisen Elenan harjoitteet olivat hyvin samankaltaisia kuin mitä olimme kokeneet omissa koulutuksissamme: minä Helsingin Taideyliopiston järjestämässä koulutuksessa ja Sini-Maria Lontoon Goldsmithsin yliopistossa käymässään koulutuksessa. Tästä voinee päätellä, että tanssi-liiketerapiakoulutuksissa on paljon samankaltaisuuksia myös käytännön harjoitusten tasolla maasta riippumatta. 

Työpajan osallistujamäärän ollessa suuri, harjoitukset jäivät ehkä hieman demomaisiksi. Pohdimme jälkeenpäin, että kehon tilaan pääseminen vaatii paljon aikaa ja mieluummin vähän pienemmän ryhmän. Silti oli mukava liikkua ja kuulla Elenan työskentelystäkin jotain. Projektissa, jossa hän oli työskennellyt, tanssi-liiketerapia oli pakollinen osa psykiatrisessa sairaalassa olevien potilaiden ohjelmaa. Elena kertoi, kuinka työskentely oli alkuvaikeuksien ja houkuttelun jälkeen kuitenkin lähtenyt käyntiin ja osa potilaista oli selvästi saanut keinoja itseilmaisuunsa tästä työskentelystä. Varsinaisia tutkimustuloksia Elena ei kuitenkaan esitellyt, sillä ymmärtääkseni tämä oli enemmänkin kehittämis- ja kokeiluhanke kuin tutkimushanke. 

Päivän toisessa työpajassa keskityttiin ideoimaan erilaisia tanssi-liiketerapiatutkimushankkeita. Rosa Maria Rodriguez, jonka erityisalaa on koulutustutkimus, ohjasi pienryhmätyöskentelyä. Työpaja avasi käytännön harjoitusten myötä tutkimuksen tekemisen eri osa-alueita rahoituksen hankkimisesta tutkimusaiheen rajaamiseen ja metodologiaan. Kunnianhimoisena tavoitteena oli muodostaa pienryhmissä puolentoistatunnin aikana alustavia tutkimussuunnitelmia tutkimuskysymyksineen. Tämä oli arvatenkin haastavaa erilaisia taustakoulutuksia omaavien tanssi-liiketerapeuttien muodostamissa ryhmissä. Toisilla oli tutkimuskokemusta ja toisilla ei. Itseäni tämä hieman turhautti, sillä tiedän kokemuksesta, että hyvän tutkimuskysymyksen ja -asetelman muodostamiseen kuluu usein pitkiäkin aikoja ja vaatimus puristaa tutkimussuunnitelma puolessa tunnissa kasaan oli mielestäni täysin mahdoton tavoite.

Koska kaikki tanssi-liiketerapeutit eivät ole tutkijoita – eikä mielestäni pidäkään olla – tutkimushankkeissa tulisi olla moniammatillinen työryhmä suunnittelemassa yhdessä tutkimuksen toteutusta. Tanssi-liiketerapeuteilla on intoa ja tarvetta todistaa tanssiterapian toimivuutta poliittisille tahoille, mutta tämä into voi värittää liiaksikin tutkimuksen tekemistä, jossa kuitenkin täytyisi olla aluksi ei-tietävä ja kysyvä ennakkoasenne. Monipuolista tanssiterapiatutkimusta kuitenkin tarvitaan ja siitä oltiin yhtä mieltä myös EADMT:n kokouksessa. Itse meninkin mukaan EADMT:n tutkimuksen kehittämisen työryhmään, jonka tarkoituksena on edistää tanssiterapiatiedon saatavuutta ja luoda kansainvälisiä tutkijaverkostoja. 

Samat asiat askarruttavat eri maissa

Tutustuminen niin Lissabonin sairaalaan kuin kansainväliseen tanssiterapiayhteisöön oli erittäin antoisa ja silmiä avaava. Päivän aikana kävi selväksi, että myös muualla kuin Suomessa, kamppailu tanssi-liiketerapian ja muiden taideterapioiden tunnustamiseksi osaksi psykiatrista hoitotyötä on edelleen hyvin kesken, vaikka joissain maissa onkin otettu edistysaskeleita. Turhautuminen oli kuitenkin käsin kosketeltavaa.

Yleisiä kysymyksiä eurooppalaisten kollegoidemme keskuudessa tuntuivat olevan: ”Miksi terveydenhuollon poliittiset päättäjät eivät hyväksy tanssi-liiketerapiaa osaksi tarjolla olevia terapiamuotoja? Miksi tanssiterapeuttien ei anneta auttaa, kun kuitenkin jo monin tutkimuksin on osoitettu, että useat hyötyvät kehollisia menetelmiä ja tanssitaidetta yhdistelevästä terapiamuodosta?” Näiden kysymysten parissa työskentelemme myös Suomen Tanssiterapiayhdistyksessä ja tavoitteenamme on etsiä keinoja tanssi-liiketerapian hyväksymiseksi osaksi terveydenhuollon terapiavalikoimaa ja lisätä näin mahdollisuuksia useammille apua tarvitseville ihmisille päästä halutessaan tanssiterapiaan ilman, että he joutuisivat sitä itse kokonaan kustantamaan.

Kirjoittaja: Pauliina Jääskeläinen, tanssi-liiketerapeutti, nuorempi tutkija Lapin yliopistossa, tanssinopettaja; Suomen Tanssiterapiayhdistys ry:n hallituksen jäsen ja EADMT-varadelegaatti. 

Sini-Maria Tuomivaara on (MA, tanssi-liiketerapeutti) on Suomen Tanssiterapiayhdistys ry:n varapuheenjohtaja ja EADMT-delegaatti. Kiitos oikoluvusta ja kommenteista Sini-Maria Tuomivaaralle.

Lähde: Varela, F. J. (1996). Neurophenomenology: a methodological remedy for the hard problem. Journal of Consciousness Studies, 3, 330–349.

8.3.2020

Bartenieff Fundamentals – terveisiä kehosta, osa 1

Tanssi-liiketerapeutin työssä asiakkaan liikkeen ja kehon sekä näiden muutosten huomaaminen on keskeisestä. Yhtä olennaista on tanssi-liiketerapeutin oma kehollinen itsehavainnointi, ymmärrys itsestä kehollisena olentona ja toimijana. Bartenieff Fundamentals (BF) sekä Laban Movement Analysis (LMA) antavat välineitä tähän havainnointiin. Yhdessä niitä kutsutaan Laban/Bartenieff-liikeanalyysiksi.

Elo-syyskuussa 2019 meitä suomalaisia ammattilaisia hemmoteltiin poikkeuksellisesti kahdella erinomaisella Bartenieff Fundamentals -kurssilla, ja pääsin suureksi ilokseni osallistumaan molempiin. Turkulainen tanssija Susanne Montag organisoi osana LMA-opintojaan Satu Palokankaan ohjaaman viikonloppukurssin Bartenieff Fundamentals Intro. Turussa 30.8.–1.9.2019 pidetty kurssi on samalla yksi osa Eurolabin pääsyvaatimuksia pidempään Laban/Bartenieff-koulutusohjelmaan. Suomen Tanssiterapiayhdistys ry kutsui Susan Scarthin ohjaamaan Helsinkiin tanssiterapian ammattilaisia Laban/Bartenieff-systeemiin ja sen soveltamiseen 14.–15.9.2019. Käytännössä myös tämä kurssi keskittyi eniten Irmgard Bartenieffin kehittämään liikkuvan kehon havainnoinnin ja kokemisen systeemiin.

Mitä Bartenieff Fundamentals on? 

Bartenieff Fundamentals on Irmgard Bartenieffin kehittämä kokonaisvaltainen lähestymistapa liikkeen perustaviin tekijöihin liikkujan omassa kehossa. Erilaiset liikkeen perusteita soveltavat ja havainnollistavat harjoitukset tuottavat kokemuksia näistä perustavista tekijöistä. Bartenieff Fundamentals on samalla liikkuvan kehon havainnoinnin ja siinä käytettävien käsitteiden järjestelmä. Sekä kokemuksellista että analyyttistä puolta voidaan hyödyntää tanssi-liiketerapiassa.

Tanssija, fysioterapeutti, tanssiterapeutti sekä liikkeen tutkija ja opettaja Irmgard Bartenieff (1900–1981) oli liikeanalyysin pioneeri Rudolf Labanin oppilas. Bartenieffin kehokäsitteistö laajentaa Labanin liikkeen havainnoinnin periaatteita kehon suuntaan, vuoropuhelussa Labanin kehittämän LMA-käsitteistön kanssa. Bartenieffin ja Labanin oppilaat ovat kehittäneet käsitteistöä ja harjoituksia eteenpäin. 

Entä käytännössä?

Tanssi-liiketerapeutin työskentelyaluetta on koko ihmisyys erityisesti kehollisuuden ja liikkeen kautta hahmotettuna ja tarkasteltuna. Tämän kehollisen tarkastelun helpottamiseksi ja systematisoimiseksi tarvitaan kehollisuuden ja liikkeen eri osa-alueiden käsitteistöä. Tarvitaan myös harjoituksia, joiden kautta kehollisuuden ja liikkeen osa-alueet muuttuvat eläväksi kokemukseksi ja uusiksi kehon käytön mahdollisuuksiksi.

Kaikki me näemme liikettä ja erilaisia kehon käytön tapoja ympärillämme sekä vedämme niistä johtopäätöksiä, tietoisia ja ehkä etenkin tiedostamattomia. Tanssi-liiketerapeutin työssä on tärkeää opetella tietoisesti huomaamaan ja analysoimaan liikettä. Tämän kautta saatamme huomata vaikkapa joidenkin liikelaatujen tai kehonosien liikkeiden runsauden tai puuttumisen, asentotottumuksia ja kehonosien välisten sisäisten yhteyksien painotuksia. Laban/Bartenieff-liikeanalyysin osa-alueet ovat keho (osineen, käyttötapoineen ja sisäisine yhteyksineen), liikelaatu (voimakkuus, virtaus, suhde tilaan ja aikaan muodostavat yhdistelmiä ja sävyttävät liikekieltämme), kehon muoto (millaisia muotoja keho ottaa ja kuinka ne muuttuvat) ja tila, jossa kehoamme käytämme (liikkeiden ottama tila ja liikkumisemme yleisessä tilassa).

Tässä yksi kuvitteellinen ja sangen yksinkertaistettu esimerkki: useiden tapaamisten kuluessa huomaamme asiakkaan kanssa, että hänen liikekokeiluihinsa sisältyy varsin vähän rintakehän ja pään liikettä (liikkuvat ja liikkumattomat kehonosat). Pää on hieman kehon keskilinjan edessä ja samoin olkapäät (kehon asento). Kun asiakas kokeilee käsien liikettä, se on useimmiten kevyttä ja välillä pysähtelevää (liikelaatu) ja käsien liikeradat lähellä kehon etupuolta (kinesfääri eli liikkeen ulottuvuus kehon ympärillä. Asiakkaalle luontevinta on liikkua melko vähän aloituspaikalta (yleisen tilan käyttö). Koko keho on ikään kuin pyöristynyt eteenpäin (kehon muoto).

Liikkeistä ja kehon käytöstä ei voi vetää yksiselitteisiä tai nopeita johtopäätöksiä. Kehon käytön tavat syntyvät monien tekijöiden summana elämän varrelta, vauva-ajoista alkaen. Niihin vaikuttavat niin ympäristön odotukset, opitut tavat kuin genetiikka ja kehoa muokanneet elämäntapahtumat, esimerkiksi fyysiset ja psyykkiset traumat sekä myös arkiset tavat. Nopeiden päätelmien tekemisen sijaan voidaan kokeilla uusia liikkumisen ja kehon käytön tapoja ja tällä tavalla laajentaa kehon aistimisen ja käytön mahdollisuuksia. Jo läsnä olevat liikkeen mahdollisuudet ovat hyvä ponnistuspinta uusille kokeiluille. Uudet kehon käytön tavat mahdollistavat lisää reagointitapoja ympäristön asettamiin haasteisiin.

Yksinkertaistettua esimerkkiä jatkaaksemme asiakas voisi kokeilla kurotuksia pitkälle tilaan eli laajentaa kinesfääriään. Tämä saattaa vaatia ensin hieman lavan ja käden välisen toimintasuhteen hahmotusta ja kehon sisäisten yhteyksien etsimistä vaikkapa Bartenieff Fundamentals -harjoitusten kautta. Asiakas saattaa huomata, että ennen kuin käden kurotus alkaa tuntua kehon sisäisenä kehonosien yhteyden kokemuksena, tarvitaan jonkun toisen kehon osan tukeutuminen lattiaan, pohja kurotukselle eli kehon juurtuminen alustaan. Kurotuksen kokemuksen vahvistuessa myös erilaiset kehon tuntemukset, tunteet ja ajatukset saattavat nousta tietoisuuteen. Kenties kurotuksen ja työnnön mahdollistama uudenlainen liikelaatu nostaa pintaa hien lisäksi iloa omasta pystyvyydestä, havainnon kehon voimien käytön suhteesta omaan arkeen tai kenties muistoja kielletyistä ja kannustetuista liikkumisen tavoista oman elämän varrelta. Vähintäänkin venytystä ja lihastyötä on liikkeessä läsnä, mikä jo sinänsä tuottaa mielihyvää. 

Liikkeeseen ja hengitykseen syventyminen rauhoittaa autonomista hermostoa. Liikekokeilun vaikutukset saattavat heijastua arkeen, vaikkapa auenneena kehon asentona ja selkeämpänä oman keskilinjan kokemuksena, mikä voi aiheuttaa kehollista hyvää oloa ja itseluottamusta sekä vaikuttaa vuorovaikutukseen muiden kanssa. Mahdollisuudet vaikuttaa omaan liikkeeseen ja tehdä valintoja voivat toimia vertauskuvina muiden elämänvalintojen suhteen. Näistä huomioista voidaan keskustella terapeutin kanssa, ja niitä voi kuvata kirjallisesti tai kuvan avulla. Muutos liikkeessä voi johtaa muutokseen kehonkuvassa ja olla vähitellen osa laajempaa muutosta elämässä.

Äskeinen esimerkki on yksinkertaistettu muun muassa siksi, että tanssi-liiketerapeuttisissa tapaamisissa kokeillaan ja koetaan monipuolisia lähestymistapoja kehoon ja liikkeeseen. Kokeilujen ja muutoksen prosessi vie aikaa ja siihen sisältyy enemmän liikkeellisiä sävyjä ja osatekijöitä kuin yksinkertaiseen esimerkkiin mahtuu. Tanssi-liiketerapiassa myös työskennellään monella muullakin tasolla kuin pelkän päällepäin näkyvän liikkeen muutoksen tasolla. Muutenhan piipahdus punttisalilla voisi olla vastaus useimpiin pulmiin. Valitettavasti näin onnekkaasti harvemmin käy. Elämäntilanteen ja mielenterveyden ongelmat ovat monitasoisia ja vaikuttavat kehon tuntemusten lisäksi ajatuksiin ja tunteisiin useilla tavoilla. 

Tanssi-liiketerapeutilla on ymmärrystä mielenterveyden häiriöistä, kuten ahdistushäiriöstä, masennuksesta tai traumaattisesta stressihäiriöstä sekä niihin liittyvistä oireista, joista osa on kehollisia ja kehossa koettuja. Tanssi-liiketerapiassa näitä monitahoisiakin ongelmia lähestytään pitäen kehollisen muutoksen mahdollisuus aina mukana. Tanssiterapeutin ja asiakkaan välisessä suhteessa on tilaa keskustelulle, kirjoittamiselle, kuvailmaisulle, luovalle oivallukselle sekä kertyneiden kokemusten systemaattiselle tarkastelulle erilaisten kehollisten harjoitusten yhteydessä ja lomassa. 

Kokemuksellisen kehon äärellä 

Satu Palokangas otti Irmgard Bartenieffin tavoitteen ”to activate and motivate” – aktivoimiseksi ja motivoimiseksi – Bartenieff Fundamentals -introkurssinsa johtotähdeksi. Bartenieff itse työskenteli mm. polioon sairastuneiden lasten kanssa. Harjoitusten piti saada potilaat sekä liikuttamaan jäykistyneitä kehonosia että samalla löytämään oivalluksia liikkeen sisäisestä merkityksellisyydestä ja mielekkyydestä. Bartenieff Fundamentalsin avulla mahdollistetaan toimijuutta: liikkeen ja kehon käytön kautta otamme ympäristöstä informaatiota sisään ja tuotamme toimijuutta kehosta ulos. Bartenieff Fundamentals harjoituksineen havainnollistaa tämän kehollisen prosessin perusperiaatteistoa.

Satu Palokankaan kurssiopetusta taustoittaa mm. Laban/Bartenieff-opinnot Bartenieffin työn jatkajan ja kehittäjän Peggy Hackeyn opetuksessa. Palokangas on lisäksi sertifioitu Bonnie Bainwright Cohenin (aikanaan Bartenieffin oppilas) kehittämän Body Mind Centering -menetelmän opettaja, joka avasi kurssiantia kehityksellisten liikemallien suuntaan. Palokankaan laajaan somaattisten menetelmien työskentelyalaan kuuluu myös kehoterapia, ja hän toiminut mm. tanssi-liiketerapeuttien kouluttajana Jyväskylässä.

Lyhyen historiataustoituksen jälkeen kurssilla keskityttiin pääasiassa omista liikekokeiluista annettuihin kehollisiin teemoihin. Esimerkkinä harjoitusjatkumosta aloitimme jalan hahmotuksesta luuston tasolla, annoimme hengityksen etsiä kehossa reittiään liikkeeksi ja jatkoimme meritähtiharjoituksen kanssa parin kanssa sekä lopettelimme jatkumon tunnustelemalla ja hieromalla omia ja parin jalkoja ja tuntemalla elävöityneiden jalkapohjien juurtumisen. Tähän varattiin ylellisesti kolme tuntia aikaa. Lopuksi reflektoimme kokemusten herättämiä tuntemuksia, tunteita ja ajatuksia parin kanssa ja laajemmassa ryhmässä. Henkilökohtaisesti kokemus oli virkistävä, kehon tuntemuksiin herkistävä ja ajatuksia sekä tunnetiloja stimuloiva, aistimisen ja liikkeen mahdollisuuksia laajentava.

Palokankaan tällä kurssilla lähtökohtana oli usein luuston hahmottaminen anatomisen tiedon ja omakohtaisen kokeilun sekä kosketuksen avulla. Kokemuksellinen anatomia siis. Kun luut linjautuvat kehon toiminnan kannalta funktionaalisesti, myös niitä ympäröivät pehmytkudokset voivat järjestyä paremmin tukemaan yksilön kehollista toimintaa. Kun yksilön kokemus esimerkiksi raajasta järjestäytyy kolmiulotteisesti, se voi auttaa käyttämään raajaa kolmiulotteisesti. Luuston hahmotus alusti kehon sisäisten yhteyksien kokemusta, liikkeen jatkumoa kehossa painovoimalle antautumisesta työntöön ja kurotukseen irtipäästämiseen. Ne kaikki ovat läsnä kaikissa liiketapahtumissamme jokapäiväisestä kävelystä taidokkaisiin urheilusuorituksiin. 

Myös Irmgard Bartenieff käytti aikalaislähteiden mukaan syvällistä anatomiatietämystään alustamaan liikeharjoituksia. Palokangas lisää kehityksellisen liikkeen, primitiivisten refleksien ja alkio- ja sikiökehityksen aikaisen kerroksen kokemuksellisen anatomian tarkasteluun. Esimerkiksi sikiökehityksen aikana muodostuvan pehmeän selkärangan aistimisen kautta kurssin osallistujat kokivat selkeämpää kehon keskilinjan tukea. 

Bartenieff Fundamentalsin kehollisuuteen ankkuroituneet harjoitukset nostavat usein esiin runsaasti assosiaatioita ja tunteita. Keho ja mieli ovat yhtä, ja niissä tapahtuvat prosessit ovat vuorovaikutuksessa. Irmgard Bartenieffin sanoin: ”Ei ole mitään sellaista kuin puhdas ’fyysinen’ terapia tai puhdas ’psyykkinen’ terapia. Ne ovat jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa.” (Bartenieff, I. & Lewis, D.: Body Movement. Coping with the environment, 2002; oma käännös). Terapiaprosessi liikkeellisine harjoituksineen johdattaa uudenlaiseen suhteeseen oman itse ja kehollisuuden kanssa. Myös tämä kurssi johdatti uusien kokemusten ja mahdollisuuksien pariin, tarjosi elämyksiä ja oivalluksia – ikään kuin syväsukelluksen omaan kehollisuuteen.

Kirjoittaja: Saara Soikkeli, itämaisen tanssin opettaja ja kouluttaja, Pilatesohjaaja ja tanssi-liiketerapeutti

27.10.2019

Mieli rakentaa ansoja – keho vapauttaa

Mielenterveyden yhteydessä puhutaan kuntoilun terveysvaikutuksista, mutta lenkille tai kuntosalille voi olla vaikea lähteä. Fitnessbuumi on maailmanlaajuinen ilmiö, jossa kehonkuva on kapeutunut ulkonäköön ja keholta vaaditaan äärimmäisiä suorituksia.

– Myönteistä muutosta voi etsiä luomalla luontevan yhteyden omaan kehoonsa ja sen tarjoamaan informaatioon, psykologi ja tanssi-liiketerapeutti Päivi Pylvänäinen kertoo.

– Meillä on nykypäivänä hyvät mahdollisuudet kehosta vieraantumiseen. Aikaa vietetään digilaitteiden äärellä. Meille ihmisille on iso haaste osata vaalia kehollista todellisuutta siinä toimintaympäristössä. Jos unohdamme kehomme ja sen viestit, olemme pulassa. Jos koemme vaikka jatkuvaa jännitystä, taakan tuntemusta tai univaikeuksia, keho on taistelun tilassa, ja sillä alkaa olla vaikeat olosuhteet.

Muutosta kehossa, muutosta mielessä

Terapiaan hakeudutaan yleensä siksi, että tarve muutokseen on riittävän suuri. Tanssi-liiketerapiassa muutosta haetaan omasta kehosuhteesta. Tavoitteena voi olla vaikkapa oppia ottamaan tilaa arkiympäristössä tai säilyttämään yhteys kehoon silloinkin, kun on vuorovaikutuksessa toisten kanssa tai kun työssä tai lähi-ihmissuhteissa on haastavia tilanteita.

Myönteistä muutosta voi olla olla myös se, että ei yritä aktiivisesti sulkea pois sitä, mitä kehossa tapahtuu. – Tanssi-liiketerapiassa ihmisellä on itsellään enemmän tilaa valita, miten omaa kokemusta haluaa lähteä muuttamaan. Ihminen voi yllättäen kokea myös innostuksen tunnetta, kun hän löytää keinoja hoitaa itseään vaikeassa elämänvaiheessa. Liike on siinä hyvä väline, Pylvänäinen toteaa.

Ryhmässä tehdään liikkeellisiä, johonkin teemaan liittyviä harjoituksia. Tanssi-ilmaisusta ei tarvitse tietää etukäteen mitään, koska tarkoituksena ei ole oppia tekemään toisia ihmisiä koskettavaa tanssiesitystä, vaan kohtaamaan itseä ja ilmaisemaan itseä itselle ja ympäristölle.

Ryhmätapaaminen alkaa yleensä kehon lämmittelyllä ja omien jalkojen päälle asettumisella. Sitä kautta on mahdollista kokea, että oma keho on tässä ja maa tukee. Vähitellen liikkeen annetaan tapahtua esimerkiksi olkapäiden pyörittelyllä, oman pystyakselin hahmottamisella tai liikeratojen ja -suuntien etsimisellä. Harjoitteet auttavat suuntaamaan huomion kehoon ja herkistymään sen informaatioon. Lopuksi jokainen saa halutessaan kertoa, mitä on kehossaan kokenut. Silloin sanallinenkin puhe tulee kehosta käsin.

– Ihmisille on koskettavaa saada kokea, että heidän kokemuksensa on jaettu ja että he tulevat kehonkin tasolla kuulluksi ja nähdyksi. Ryhmäkokemuksen jälkeen monet asettuvat oloonsa rauhallisemmin ja omassa kehossa on helpompi olla. Usein toisia ihmisiä jaksaa paremmin ja itseä pystyy ilmaisemaan selkeämmin. Ryhmässä koetut myönteiset asiat siirtyvät vähitellen omaan arkeen.

Vuorovaikutus ja yhteistyö ovat kehollisia tapahtumia. Kun viritymme toisen tempoon ja suuntiin sekä toisen kehon tapaan liikkua, koemme tulevamme kohdatuiksi. – Meidän täytyisi kyetä luomaan enemmän vastaavia tilanteita, jotta hyvinvointimme lisääntyisi sen sijaan, että joudumme puolustamaan olemassaoloamme tai ylipäätään oikeuttamme olla olemassa, Pylvänäinen kertoo.

Monipuolisuutta masennuksen hoitoon

Mielenterveyspalveluiden piiriin lähetteellä ohjattujen aikuisten, nuorten ja lasten määrä lisääntyy koko ajan. Pylvänäinen on tutkinut tanssi-liiketerapian ryhmämuotoista käyttöä masennuksen hoidossa vuonna 2018 valmistuneessa väitöskirjassaan. Tällä hetkellä hän on mukana Kelan rahoittamassa tutkimushankkeessa, jossa samaa aihetta tutkitaan laajemmalla aineistolla. Tutkimushenkilöitä rekrytoitaessa haastateltiin noin 250 ihmistä.

– Haastateltavilla oli ollut erilaisia hoitokontakteja, mutta kehon kokemusta ei ollut aiemmin huomioitu millään tavalla. Käsittelyn ulkopuolelle oli jäänyt kokonaan se, miten jokainen kantaa kehossaan elämänhistoriaansa ja nykyistä tilannettaan. Ihmiset tunnistivat sen ongelmaksi. Pelkkä sanoilla kommunikointi ei oikein näytä riittävän, Pylvänäinen kertoo.

– Masennukseen liittyy monesti ennakointia ja uskomuksia siitä, miten toiset suhtautuvat itseen tai miten toiset arvioivat itseä tai omaa kehollista olemusta. Ihminen tarvitsee liikkeellistä työskentelyä sisältävän ympäristön, missä näitä olettamuksia voi tunnistaa ja vielä testata, ovatko ne realistisia tai vääristyneitä. Jos opituille malleille ei terapiassa pystytä tekemään mitään kehon tasolla, jätetään verhojen taakse se, minkä olennaisesti pitäisi muuttua. Me tarvitsemme kokemuksen siitä, että omassa kehossa voi olla hyvä olla. Hoitokäytäntöjä olisi siksi kehitettävä entistä monipuolisemmiksi ja kokemuksellisesti kiinnostaviksi. Keho pitäisi ehdottomasti huomioida masennuksen hoidossa.

Katsoako peiliin vai toiseen ihmiseen?

Kehonkuvasta puhuttaessa on tänä päivänä pitkälti kyse siitä, onko ihminen tyytyväinen vai tyytymätön ulkonäköönsä. Oman kehon arvioijana on ulkoinen katse. Tuo katse on kuitenkin vain jäävuoren huippu siitä, mitä kehonkuvaan sisältyy kokonaisuutena.

Noin 1980-luvulta eteenpäin kehonkuvan käsitettä on keskeisesti tutkittu kognitiivisena asiana, kehotyytyväisyytenä tai -tyytymättömyytenä. Tuo tutkimustyö on peräisin syömishäiriöiden ja kehonkuvan häiriöiden psykiatrisesta maisemasta. Sen rinnalle on alkanut tulla uudenlaista kehollisuusnäkökulmaa.

– Näen sen arvokkaana kehityssuuntana. Kehonkuvan käsite on kuitenkin muovautunut sellaiseksi, että nykyään puhutaan erityisesti painoon liittyvässä keskustelussa paljon kehopositiivisuudesta. Se on myönteinen, mutta edelleen riittämätön kehitys, koska kehopositiivisuuden käsitteeseen ei liity vuorovaikutusta. Se on iso ongelma, sillä keho kommunikoi aina väistämättömästi ympäristön kanssa. Omiin oloihin vetäytyminenkin on yksi tapa olla vuorovaikutuksessa, Pylvänäinen tähdentää.

Meidän kulttuurissamme kehoon kohdistuu vaativuutta. Sen pitäisi jaksaa ja kestää vaikka mitä. Kehon signaaleja ja tuntemuksia pitää sivuuttaa, ja keho ei ansaitse mitään ylimääräistä.

– Mielen rakentamaa ansaahan se on. Ulkonäkökeskeisyys saa meidät unohtamaan asioita, jotka ovat ihan hirveän olennaisia. Meidän täytyisi muistaa, että keholla me olemme myös toisia varten. Sen avulla kohtaamme toisemme, pitelemme toisiamme tai annamme toisillemme tilaa. Yhdessä koetut tilanteet vaikuttavat ja tuntuvat meissä jokaisessa.

Kirjoittaja: Taija Kuula, FM, tanssi-liiketerapeutti, tanssinopettaja ja toimittaja.