Suomen Tanssiterapiayhdistys tarjosi ammattijäsenilleen keväällä 2021 antoisan ”Tanssi-liiketerapiainterventio masennuksen hoidossa” -täydennyskoulutuksen. Kokosin syksyllä 2021 tanssi-liiketerapeuttisen ryhmän Tampereen NNKY:lle paikallisen ev.lut. seurakunnan diakoniatyöntekijöiden avulla. Apuohjaajaksi lähti tanssi-liiketerapiaopiskelija, psykofyysisen fysioterapia-alan pioneeri Raija Jaakkola. Ryhmäläisiä valikoitui haastatteluista seitsemän. Ryhmä tapasi syyskuusta marraskuuhun kaksi kertaa viikossa. Ihme kyllä saimme toteutettua koko suunnitellun 20 kerran intervention, huolimatta virustaudin uhasta ja työskentelytilan vesivahingosta.

Olemme Raijan kanssa ohjanneet neljä tanssi-liiketerapeuttista ryhmäinterventiota, joista viimeisimmän keväällä 2023. Ensimmäiset kaksi ryhmää tapasivat kaksi kertaa viikossa 75 minuuttia ja seuraavat kaksi kerran viikossa 90 minuuttia. Kaikkien ryhmien osallistujat olivat naisia. Viimeisin ryhmistä oli kohdennettu erityisesti työuupumuksen kanssa kamppaileville ja tällainen ryhmä on käynnissä jälleen keväällä 2024.

Tässä siis pieni kurkistus tanssi-liiketerapeuttiseen masennusinterventioryhmään ja sen erilaisiin vaiheisiin.

Ennen ryhmää  

Alkuhaastattelut on ollut sujuvaa pitää monipuolisen Kehonkuvakyselyn (BIA) pohjalta. Aiemmat kokemukset kehollisesta työskentelystä vaihtelivat haastateltavilla paljon. Joillakin kehollisuus oli keskeistä ja jopa rajatonta, toisille täysin vierasta.

Pidimme hyvänä ajatuksena keskustella jo haastattelussa rehellisesti niistä ilmiöitä, jotka saattaisivat johtaa keskeyttämiseen. Haastattelut olivat jännittäviä ja toisaalta riemastuttavia, havainnoimme erilaisia asioita sekä keskusteluissa, haastateltavien
olemuksessa ja ennen kaikkea itsessämme ja vireystiloissamme. Emme aina havainneet samoja asioita haastateltavista, mitä oli ryhmän aikana ja ryhmien jälkeen mielenkiintoista reflektoida. Toisaalta tunnistimme itsessämme ja ryhmissä ilmiöitä, joita opimme luotsaamaan yrityksen ja erehdyksen kautta.

Ryhmäprosessi alkaa

Koska masennusoireisilla vaikuttaa yleisesti olevan myös ahdistuksen kokemuksia, olimme jo haastattelussa pohtineet yhdessä haastateltavien kanssa erilaisia tapoja helpottaa ryhmään tulemista ja siellä viihtymistä. Kaikille oli annettu ohje pitää mukana prosessivihkoa ja ryhmäläisille oli asetettu valmiit paikat saliin, tarjolle hypisteltäviä stressipalloja, ohjeet kirjallisina ja lupa tulla siinä tunnetilassa missä on. Jokaisen tapaamisen lopuksi tehtiin nk. jarruttavat liikkeet (4 Breaks). Tässä ja tapaamisten muun sisällön suhteen seurasimme Tanssi-liiketerapiainterventio masennuksen hoidossa -työkirjaa. Ryhmäprosessin kuluessa teimme joitain joustoja suunnitelmiin ja lisäksi sekaan valikoitui kehosuhdetta parantavia, strukturoituja harjoituksia meidän omista kliinisistä kokemuksistamme.

Ensimmäinen ryhmämme kokoontui 14.9.2024 ensimmäistä kertaa ja jännitys väreili salissa erittäin käsin kosketeltavasti. Leukoja nojasi rintakehään tai törötti uhmakkaasti ja kädet hypistelivät annettuja stressipalloja tai tyynyn kulmaa. Esittäydyimme ja kävimme läpi ryhmän yhteiset säännöt, joita saattoi seurata paperiltakin. Ohjasimme aika aktiivisesti alkupään tapaamisten keskusteluita, jolloin kykenimme luontevasti myös rajaamaan vuolaita tai kuohuttavia puheenvuoroja sekä rohkaisemaan itseilmaisua heillä, joilla oli sen kanssa haasteita.

Kokoontumiset alkoivat pienen alkukierroksen jälkeen lempeänä kehollisesti. Alkuun ohjasimme strukturoitua kehoon asettumiseen harjoituksia. Apuvälineinä käytimme kuvakortteja, kankaita ja huiveja, sekä myöhemmin keppejä, naruja ja painavia sekä kevyitä esineitä. Ryhmän keskivaiheilla luontotehtävässä hyödynnettiin luonnon antia. Viimeisille tapaamisille Raija toi rajaamisharjoituksiin avuksi maalarinteloja ja itse ompelemiaan hiekkatyynyjä, joita saattoi turvallisesti hoivata itseä ja toistakin.  Tavoitteikseen ensimmäiset ryhmäläiset nimesivät yhteyden, vapautumisen, ilon kokemisen ja jännityksen vähenemisen. Seuraavissa ryhmissä nousivat hyvin samankaltaiset tavoitteet. Monille kokemus vapaudesta omassa kehossa oli keskeinen. Yksi ryhmäläinen havaitsi ja sanoitti hauskasti sisäisen lapsen heräävän tapaamisissa. Kaikkien masennusryhmien tapaamisten alkupuoliskolla näkyi myös todellisuus; vaihteleva, väsynyt vointi, ahdistunut, levoton ja raskas olo. Rauhallinen ja lempeän hyväksyvä ohjaus, sekä joustavasti ryhmän vireystilaan vaikuttavat sisällöt koettiin kuitenkin hyviksi ja ryhmään tulo palkitsevaksi. Iloitsimme yhdessä, kun kerran eräs univaikeuksista kärsivä osallistuja kuvaili päässeensä tapaamisen aikana väsymyskuplastaan pois.

Osa 2 julkaistaan noin kuukauden päästä

Kirjoittaja Asta Lehtimäki, tanssi-liiketerapeutti, TRE-ohjaaja, työnohjaaja
Tampereen NNKY ry
Kirjoituksen oikoluku ja taustatuki Raija Jaakkola,
Alkuperäisestä tekstistä tiivisti Saara Soikkeli